Harmaalla alueella

[mustavalkoisessa kuvassa harmaan lyhytkarvaisen kissa pää kuvattuna läheltä. Kissan silmät ovat kiinni. Taustalla näkyy sumeita muotoja.]

En ole koskaan erityisemmin pitänyt seksistä. Se on jotenkin tuntunut asialta, jota tässä maailmassa pitää tehdä, joten olen yrittänyt sopeutua ajatukseen. Ei se nyt vastenmielistäkään ole, mutta jos saan valita, katsonko hyvän elokuvan vai harrastanko seksiä, leffa voittaa 6-0.

Median tapa kuvata seksiä on tuntunut minusta aina totaalisen vieraalta. Montako kertaa viikossa on sopiva määrä? Viikossa? Naivatko ihmiset oikeasti monta kertaa viikossa?

Olen arastellut puhua asiasta kenellekään, koska vastareaktio on aina sama. ”Kyllä sinä sitten, kun löydät sen oikean.” Olen pitkässä parisuhteessa. ”No oletkohan sinä sitten terve ollenkaan?”

Olen myöskin tietoisesti pidättäytynyt kuvailemasta itseäni julkisesti millään seksuaalisuutta sitovasti määrittävällä termillä, koska mikään yleisesti käytetty ei ole tuntunut omalta. Olen kyllä heterosuhteessa, mutta siinä olennaista on juuri kyseistä ihmistä kohtaan tuntemani kiintymys ja hellyys, ei seksi. Ne kerrat, jolloin olen aktiivisesti halunnut seksiä, voi laskea yhden käden sormilla – koko elämäni aikana.

Kunnes joitain vuosia sitten luin aseksuaalisuudesta ja maailmat avautuivat. En ollutkaan mitenkään friikki, vaan minunkaltaisiani on muitakin. Meistä vain ei puhuta. Luulen, että moni häpeää ja vaikenee, koska luulee olevansa epänormaali. Seksipuheen kyllästämässä maailmassa seksinegatiivisuus on tabu. Eikä ymmärretä, ettei aseksuaalisuus tarkoita sitä, etteikö voisi rakastaa, palavastikin. Rakkaus ei automaattisesti tarkoita seksiä eikä seksi rakkautta, vaikka aikakauslehdet näin meille yrittävätkin kertoa. Ja myös parisuhde on aseksuaalille aivan mahdollinen, kunhan toinenkin osapuoli on asian kanssa sujut.

Tänään tein löydön. Nettikeskustelussa tuli esille termi grey-ace: ihminen, joka on enemmän aseksuaalinen kuin seksuaalinen mutta jolla kuitenkin voi satunnaisesti olla seksuaalisia tarpeita. Harmaus tuntui heti itselleni sopivalta identiteetiltä: vaikka en käytännössä koskaan seksiä kaipaa, saatan kuitenkin satunnaisesti kokea siitä mielihyvää. Grey-ace tuntuisi myös sikälikin minulle sopivalta, että muutenkin identiteettiongelmaisena en haluaisi nimetä itseäni kovin sitovasti – seksuaalisuuden suhteen tai muutenkaan. Kuitenkin nimen saaminen omalle kokemukselle itsessään on jo todella voimaannuttavaa.

Aseksuaaleja voi hyvin sanoa vaietuksi ja vaiennetuksi vähemmistöksi. On aika avata suut ja kaapit. Sitä odotellessa myös ei-aseksuaalit voisivat lakata puhumasta seksistä normina ja muistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuessaan, ettei se a siinä hlbtiqa:ssa ole vain huvin vuoksi. Me olemme olemassa.

Kertoi: Vompatti