Kelan jonotusmusiikki ei tee onnelliseksi

[kuvassa pitkäkarvainen kissanpentu, jonka turkissa on sateenkaaren värit. Pennun otsassa on yksisarvisen sarvi. Tausta on vaalean sininen, sitä täplittävät tähdet]

Olen viimeisen kuukauden ajan voinut paremmin kuin pitkään aikaan. Kaikkien materialistista hyvää paheksuvien ihmetykseksi tämä alkoi siitä, kun sain Kelalta päätöksen määräaikaisesta eläkkeestä eli kuntoutustuesta. Sinänsä mielenterveyden paraneminen tuollaisen päätöksen myötä ei kuitenkaan ole niin suuri yllätys, sillä se vaikuttaa suuresti eri osa-alueisiin elämässäni.

Kuntoutustuki tarkoittaa sitä, että saan opiskella. Minun ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, joka katsoo minut täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja lähettää minut sossuun, joka sanoo, etten voi elää pelkällä toimeentulotuella ja lähettää minut TE-toimistoon. Joka taas sanoo, että minun pitää lopettaa opiskelu, jos aion ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Soiteltuani tätä kuviota muutaman kerran läpi en vielä löytänyt mitään keinoa jatkaa opiskelua, jos en olisi saanut kuntoutustukea.

Kuntoutustuki tarkoittaa sitä, että saan tehdä töitäni (eli opiskella) omaan tahtiini. Minun ei tarvitse puskea itseäni burn outiin tietäen, että niin tapahtuu, koska opintopisteitä nyt vaan on pakko yrittää saada saadakseen opintotukea. Minun ei tarvitse miettiä, tekisinkö tahallani tutkintoon liittymättömiä mutta helppoja kursseja, jotta saisin varmasti opintotukea, vaikka valmistumiseni sitten viivästyisikin ja opintotukikuukaudet loppuisivat liian aikaisin. Minun ei myöskään tarvitse kytätä sairauspäivärahan sallittujen suoritusten rajaa, josta Kela ei itsekään ole kovin perillä, ja pohtia, saanko kesällä opiskella kesäyliopiston kurssin vai otetaanko tukeni pois. Saan opiskella, se katsotaan kuntouttavaksi toiminnaksi, mutta sitä ei vaadita, jos en siihen kykene.

Kuntoutustuki tarkoittaa sitä, että voin varmuudella maksaa vuokran ja ruuat ensi vuoden kesään saakka. Se tarkoittaa myös sitä, että voin maksaa toukokuussa tulevan kotivakuutuslaskun tappelematta siitä kahta kuukautta sosiaalitoimiston kanssa, kuten viime toukokuussa kävi. Kuntoutustuki tarkoittaa sitä, että voin lyhentää velkaani ja nähdä tulevaisuudessa jopa ajan, jolloin en olisi enää velkaa kuin välillä kahvin kaverille tai sakkomaksut kirjastolle. Kuntoutustuki tarkoittaa sitä, että en lähetä tiliotettani joka kuukausi arkistoitavaksi ja käy tapaamassa säännöllisesti sosiaalityöntekijää, joka kopioi viimeisimmän lääkärintodistukseni samoihin arkistoihin. En tiedä, kuka niitä lukee tai mihin tarkoitukseen nuo arkistot ovat.

***

Tämän kaiken sisäistettyäni en ihmettele, että mielenterveyteni on parempi nyt, kun olen saanut myöntävän päätöksen kuntoutustuesta. Olen myös innoissani opinnoistani, kun tiedän, että saan jatkaa niitä ja voin opiskella huolehtimatta epäinhimillisistä suorituspakotteista. Tulevaisuus vaikuttaa toiveikkaalta ja minulla tuntuu olevan jotain päätösvaltaa elämääni. 

Tämän kokemuksen haluaisin pullottaa ja lähettää niille, jotka saarnaavat, että onnellisuus on mielentila ja siihen voi päästä muuttamalla ajatuksiaan. Olen viime viikot lukenut Carl Cederströmin ja André Spicerin kirjaa The Wellness Syndrome, joka käsittelee muun muassa väitettä, että onnellisuus on jotain, mitä ihminen valitsee. Että hyvä elämä, valta ja raha tulevat niille, jotka vain ajattelevat niitä tarpeeksi ja suhtautuvat elämään positiivisesti. Tällainen ajattelu on, paitsi valheellista, vahingollista ja vaarallista, sillä se antaa tilaa oikeistolaiselle politiikalle, joka edistää eriarvoistumista ja vastuuttaa ihmisiä ongelmista, jotka todellisuudessa johtuvat rakenteellisesta epätasa-arvoisuudesta. 

Me emme tule onnelliseksi sillä, että ajattelemme positiivisesti täyttäessämme kymmenettä kertaa tänä vuonna toimeentulotukihakemusta tai yritämme löytää musiikin iloa kuunnellessamme Kelan jonotusmusiikkia puhelimessa. Me tulemme tyytyväisemmäksi, valmiimmaksi toimimaan ja ottamaan elämämme omiin käsiimme, jos meidän ei tarvitse täyttää noita hakemuksia, vaan toimeentulomme on turvattu ja me voimme keskittyä muihin asioihin, asioihin joita ei voida järjestää helposti poliittisella päätöksenteolla. Mutta tarkoitus ei olekaan tehdä meitä valmiiksi toimimaan, sillä me emme toimi(si) porvarihallitusten pönkittämiseksi.

Kirjoitti: Bella Ciao