”Kasautuneet rasismikokemukset on jättänyt jäljen”

En ole millään tavalla erityinen. Meitä on kymmeniätuhansia. Suomalaisia, joiden elämään valitettavasti kuuluvat vastaavanlaiset rasismi- ja syrjintäkokemukset erilaisissa julkisissa tiloissa, virastoissa, kaupoissa, puistoissa ja joukkoliikennevälineissä.

Lähijuna, bussi, metro, ratikka. Joka kerta kun astun johonkin näistä, minua hieman ahdistaa. Asetan itseni seuraavaksi 10–30 minuutiksi turvattomaan tilaan. En ota katsekontaktia, mutta teen kuitenkin heti tilannekatsauksen. Kuka näyttää turvalliselta? Kenen viereen rohkenee istua? […]

Vielä yksityiskohtaisemmin muistan kuitenkin ne muutamat kerrat, kun joku sivustakatsoja on puuttunut tilanteeseen ja ollut minun puolellani. Kerrankin!

Aina kun yksi henkilö tekee solvaajalle selväksi tavalla tai toisella, ettei käytös ei ole hyväksyttävää, mukaan on myös liittynyt muita ihmisiä. On uskomaton tunne, kun joku täysin vieras ihminen on valmis asettumaan puolelleni. Sanomaan, että ”hei, mä oon sun jengissä”.

Lue koko Michaela Mouan teksti täältä: (Sisältövaroitus: lapsiin kohdistuva väkivalta)