Tämä ei ole selviytymistarina

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.]

Mediassa nostetaan esiin selviytymistarinoita, jossa aiemmin mielenterveysongelmista kärsinyt kertoo kuinka on parantunut. Jokaisen tarina on omansa, mutta on toimittajan vastuulla olla yleistämättä sitä, jos joku kertoo vaikkapa kuinka liikkuminen on auttanut. Nämä jutut on suunnattu terveille. Niissä parantumisesta tulee helposti keino syyllistää niitä, jotka ei ole ”onnistuneet” siinä. Ne on yksi osa kulttuuria jossa me mielenterveysongelmista kärsivät ollaan olemassa vain jos suostuvat ottamaan vastaan ”hyvää tarkoittavat neuvot”, joilla meitä halutaan korjata. 

Inspiraatiopornosta on kirjoitettu tässä tekstissä ja mielenterveysnarratiivien menestystarinaisuudesta tässä.