Kaksi ja puoli vuotta itkua ja hammastenkiristystä – turhaanko?
[kuvassa aavikkokettu istuu kannon päällä]
Sisältövaroitukset: lääkkeet, itsetuhoisuuden maininta
Kerron tarinani psyykenlääkityksestä vastineena Helsingin Sanomissa viime viikolla julkaistulle jutulle, jonka mukaan ”tanskalaisprofessori tyrmää psyykenlääkkeet”.
Hakeuduin YTHS:n mielenterveyspuolelle vähän yli kolme vuotta sitten. Kävin psykologilla ja psykiatrilla ja sain Kelan kuntoutuspsykoterapiaa suosittelevan lausunnon. Suhtauduin silloin varauksella lääkitykseen ja sanoin sen psykiatrille. Silloin tehtiin hyvin lyhyt kahden viikon lääkekokeilu pienillä annoksilla. Sain sen käsityksen, että jotain oli kokeiltava, jotta Kela ottaisi tosissaan terapiahakemukseni ja kilttinä tyttönä sitten kokeilin. Ei tuntunut mitään hyötyjä, joten se lääkitys lopetettiin.
Sitten kävin terapiassa ja yritin elää mahdollisimman tavallista elämää ahdistuksesta, pakko-oireista ja haastavasta elämäntilanteesta huolimatta. Terapeuttini kanssa sain uutta näkökulmaa asioihini ja työkaluja selvitä pahoista oloista vähän aiempaa paremmin. Ahdistus ja pakko-oireet kuitenkin vain edelleen pysyivät mukana. Viime syksynä ja joulun aikaan mietin melkein joka viikko, miten selviän töistäni ja pelkäsin, että joudun hakemaan sairaslomaa mielenterveyssyistä. Töihin mennessä huolehdin, näkyykö silmistäni, että olen itkenyt. Taistelin itsetuhoisia ajatuksia vastaan. Olin uupunut enkä useinkaan uskaltanut käsitellä hankalampia asioita terapiassa, koska se olisi nostanut ahdistuksen sietämättömäksi.
Nyt alkuvuodesta menin terveyskeskukseen yleislääkärille juttelemaan oireistani (miljoonat kiitokset ystävilleni, jotka kannustivat tähän ja antoivat vinkkejä!). Sain tällaisen ”pahamaineisen” ssri-lääkityksen, jota Gøtzsche hesarin jutussa syyttää itsemurhista, kaksisuuntaisesta ja muusta kamalasta. Minulla oli viikon-pari pientä huimausta lääkityksen alussa, siinä kaikki sivuoireet. Ahdistus alkoi vähetä ja olen jaksanut paremmin töissä ja vapaa-ajalla. Olen pystynyt ottamaan terapiassa käsiteltyjä asioita ja vinkkejä koko ajan paremmin elämässäni huomioon. Se on parantanut oloani entisestään, kun pystyn paremmin irrottautumaan minulle haitallisista toiminta- ja ajattelutavoista ja valitsemaan tilalle asioita, jotka lisäävät hyvinvointiani. (En yleistä kokemustani, ja tiedän että kokemukset lääkkeiden kanssa vaihtelevat.)
Ehkä suurin apu on ollut siitä, ettei minun tarvitse enää samalla tavalla pelätä jaksamiseni ja työkykyni luhistuvan. Terapiaa ilman lääkitystä on tullut kokeiltua ja se on kyllä auttanut. Mutta suurin apu minulle näyttää olevan ssri-lääkkeiden ja terapian yhdistelmästä. En ole voinut olla miettimättä, miten paljon paremmin olisin saattanut voida jo pari viime vuotta, jos olisin uskaltanut kokeilla tällaista lääkitystä jo silloin, kun aloitin terapian. Kiitos lääkevastaisten ennakkoluulojen, omalla kohdallani se on vain jossittelua.
3 thoughts on “Kaksi ja puoli vuotta itkua ja hammastenkiristystä – turhaanko?”
Minulla myös on kokemus, että terapia parantaa, mutta lääkitys auttaa selviytymään päivästä toiseen ja jatkamaan terapiaakin. Mulla oli lisäksi vahva unilääkitys, että sain nukuttua näkemättä uuvuttavia painajaisia koko yötä. Nyt en ole tarvinnut kolmeen vuoteen muuta, kuin melatoniinia ja liikoja unia estävää lääkitystä. Eli omalla kohdallani masennus on ohi.
Tässä Kokonaisia-nimimerkillä tullut kommentti, jostain syystä ei antanut hyväksyä sitä kunnolla:
”Alaa opiskelevana ihmettelen näitä psyykenlääkkeiden täystyrmääjiä. On psykiatreilta täysin vastuutonta mieltää kaikki psyykenlääkkeet turhiksi ja tarpeettomiksi. Monilla lääkkeillä on mahdollista parantaa huomattavasti ihmisten elämänlaatua ja jopa pelastaa ihminen itsemurhalta, kuten usein saattaa olla psykoosilääkkeitä ja mielialantasaajia vaativissa sairauksissa. Lääkkeiden käytön suhteen tulee toisaalta olla kriittinen, ja erityisen hyvä olisi, jos ihminen ei saisi ensi(terveyskeskus)lääkärikäynnillään kouraansa antidepressanttireseptiä. Mielenterveyden häiriöiden arvioinnin tulisi olla aina perusteellinen prosessi ja lääkkeiden sijaan tulisi tarjota myös muita mahdollisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi käyntejä depressiohoitajan luona.
Jaakko Seikkula, jota artikkelin lopussa siteerattiin, on kehittänyt Suomessa ns. Keroputaan mallia eli psykoosisairauksien psykososiaalista hoitomuotoa, jossa psykoosilääkkeitä ei käytetä, vaan hoitomuotona käytetään keskusteluapua. Keroputaan alueella skitsofreenikkojen kuolleisuus on 27-kertainen muuhun Suomeen verrattuna, joka ehkä kertonee jotain psyykenlääkkeiden tarpeesta.”
Radikaalia mielenterveyttä 
Minulla myös on kokemus, että terapia parantaa, mutta lääkitys auttaa selviytymään päivästä toiseen ja jatkamaan terapiaakin. Mulla oli lisäksi vahva unilääkitys, että sain nukuttua näkemättä uuvuttavia painajaisia koko yötä. Nyt en ole tarvinnut kolmeen vuoteen muuta, kuin melatoniinia ja liikoja unia estävää lääkitystä. Eli omalla kohdallani masennus on ohi.
TykkääTykkää
Tässä Kokonaisia-nimimerkillä tullut kommentti, jostain syystä ei antanut hyväksyä sitä kunnolla:
”Alaa opiskelevana ihmettelen näitä psyykenlääkkeiden täystyrmääjiä. On psykiatreilta täysin vastuutonta mieltää kaikki psyykenlääkkeet turhiksi ja tarpeettomiksi. Monilla lääkkeillä on mahdollista parantaa huomattavasti ihmisten elämänlaatua ja jopa pelastaa ihminen itsemurhalta, kuten usein saattaa olla psykoosilääkkeitä ja mielialantasaajia vaativissa sairauksissa. Lääkkeiden käytön suhteen tulee toisaalta olla kriittinen, ja erityisen hyvä olisi, jos ihminen ei saisi ensi(terveyskeskus)lääkärikäynnillään kouraansa antidepressanttireseptiä. Mielenterveyden häiriöiden arvioinnin tulisi olla aina perusteellinen prosessi ja lääkkeiden sijaan tulisi tarjota myös muita mahdollisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi käyntejä depressiohoitajan luona.
Jaakko Seikkula, jota artikkelin lopussa siteerattiin, on kehittänyt Suomessa ns. Keroputaan mallia eli psykoosisairauksien psykososiaalista hoitomuotoa, jossa psykoosilääkkeitä ei käytetä, vaan hoitomuotona käytetään keskusteluapua. Keroputaan alueella skitsofreenikkojen kuolleisuus on 27-kertainen muuhun Suomeen verrattuna, joka ehkä kertonee jotain psyykenlääkkeiden tarpeesta.”
TykkääTykkää
Ilmeisesti kaiken lisäksi tuo hesarissa ääneen päästetty lääkekriitikko on sisätautien puolen lääkäri, ei edes psykiatri..
TykkääTykkää