”Elämäni” voisi olla otsikko työkkärin motivaatiokurssilla (runo)

[kuvassa lähikuva vihreästä kasvin lehdestä, jonka päällä on pisaroita]

Elämäni,

Mitä kertoisin?

”Elämäni” voisi olla otsikko jossain työkkärin motivaatiokurssilla,
yliopiston luovan kirjoittamisen kurssilla,

missä tahansa jossa yritetään rohkaista masentuneita jatkamaan
ja kiinnostumaan siitä,
mikä ei kiinnosta.

Kertoisin:

Elämäni on aukinainen haava.
Sisään lentää pölyä,
saastetta, kivenpaloja, hiekkaa.
Haava ei umpeudu, ei se ei mene kiinni.
Ei parane.

Elämäni on muistoja, jotka haluaisin unohtaa.
Kädet kaulallani jotka irtosivat,
mutta jäivät kiinni:
Kosketukseen, pelkoon,
kyvyttömyyteen elää lähellä.

Elämäni on itse itseni kasvattamista.
Nosta pää pystyyn,
sinähän sait lapsuudessasi kaiken,
kaiken paitsi sen mitä oikeasti tarvitsit, sen sait.

Elämäni on kuin elokuvan filminauhan kelaus
nopeasti eteenpäin.
Kaiken sen tunnen vielä ihoni alla,
päällä ja läpi
Kävellessäni tuolla avoimena haavana
auki, täristen

Mutta on helpointa kuvitella
että se oli vain elokuvaa.
Mennä kotiin,
ikkunaruutuun josta kajastaa lämmin valo.
Se oli vain elokuvaa.

Runoili: Sade