Työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen uuvuttaa

[kuvassa harmaa-musta-raidallinen kissa katsoo kameraan nojaten mustaan nahkaiseen käsinojaan. kissan korvat ovat luimussa]

Aamulehdessä organisaatiopsykologi Pekka Järvinen syyttää työntekijöitä työuupumuksesta: ”Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.”

On aina masentavaa huomata, miten valitettavan moni mielenterveyden ammattilainen sälyttää vastuun yhteiskunnallisista ongelmista puhtaasti yksilön harteille, tyyliin ’Ei teillä ole oikeutta oireilla, vaan _velvollisuus_ sopeutua.’

Aivan kuin työntekijä (=rajallinen ihmisolento) kykenisi oletusarvoisesti venymään loputtomiin. Ja ennen kaikkea, aivan kuin hänen tulisi kyseenalaistamatta hyväksyä nämä mahdottomat vaatimukset.

Aivan liian usein työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen johtaa juurikin siihen työuupumukseen, burnouttiin, ja mikä ikävintä, vankkumattomaan uskoon siitä, että on itse kaikkeen syypää, muita huonompi, riittämätön, vajavainen, kaikinpuolin vääränlainen ihminen.

Tällaisen ajattelutavan suosiminen johtaa mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen, itsemurhiin, työkyvyttömyyseläkkeiden yleistymiseen.

Tämä jos mikä on vastuutonta.

Kertoo: anticapitalistpsychology