[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
sisältövaroitus: kuolema (maininta)
3.6.2017
Asunnottomuudesta on nyt kulunut vuosi. Saimme mielenterveyskuntoutujille korvamerkityn yksiön viime vuoden kesäkuun puolivälissä, joten toisten nurkissa ehti kulua vain puolitoista kuukautta. Silti se jätti jälkensä – näen tilanteesta yhä painajaisia pari kertaa viikossa ja herään varmana siitä, että häätö on tullut tai tulee viimeistään puoleenpäivään mennessä.
Helsinkiläisten asunnottomien tilanne ei ole parantunut laisinkaan. Hietsussa on juuri nyt väljää kun vakioasiakkaat leiriytyvät kesän aikana ennemmin kaupungin joutomaille, mutta asuntotilanne on yhtä huono kuin ennenkin. Sain myös selville, että Helsingin kaupunki yksiselitteisesti rikkoo lakia kun se rajaa kriisiasunnot toimeentulotuen asiakkaille.
Nyt stadin asunnottomien sekaan on lisätty jatkuvasti kasvava joukko paperittomia ja kielitaidottomia ihmisiä, jotka viranomaisten pelossa tuskin edes uskaltavat mennä Hietsun asuntolaan. Ehkä jo ensi talvena joutomailta löytyy joku hypotermiaan menehtynyt.
Työtä on enemmän kuin koskaan, mutta hyvätuloiset eivät yleensä ymmärrä köyhän ja sairaan todellisuutta. Minullekin ehdotettiin muuttamista kauemmaksi, esimerkiksi Nurmijärvelle, josta voisin sitten ajaa joka aamu kouluun omalla autolla ja laittaa sen parkkiin siinne Pasilaan johonkin parkkihalliin päivän ajaksi. Onnistuisihan se häneltä, miksei siis minulta?
Huutolainen ei voi kuin katsoa pitkään ja huokaista.
Radikaalia mielenterveyttä 