[kuvassa valokuva seinästä ja lattiasta. Seinässä on tapetti, jossa on vaalean ruskealla taustalla kukkasia. Tapetissa näkyy kosteusjälkiä ja repeämiä. Lattia koostuu mustista ja vaaleista laatoista. Niissä näkyy säröjä]
Sisältövaroitukset: Institutionaalinen, henkinen, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta, transpoli, kytät, esineellistäminen, cispaskailujutut, traumat, natsit, pelko pahoinpidellyksi tai murhatuksi tulemisesta
Mulla on todennäköisesti PTSD eli post-traumaattinen stressihäiriö. Uskon et sen on saanut aikaan kohtaamani institutionaalinen väkivalta ja et mun PTSD on nimenomaan virallisiin tahoihin ja terveysalan ammattilaisiin liittyvä ja kohdistuva.
Transpoli ja muutkin terveyden ammattitahot on toistuvasti esineellistäneet mua, pelkistäneet mut ulkomuodokseni ja kehokseni ja yhtäaikaisesti riistäneet multa kehollisen itsemääräämisoikeuteni, oikeuteni määritellä itseni ja oma kehoni, oikeuteni yksityisyyteen ja koskemattomuuteen. Koen et mulla on myös kokemuksia terveysalan ammattilaisista mitkä täyttää seksuaalisen väkivallan tunnuspiirteet.
Muissakin asioissa kun kehodysforian kohdalla terveysalan ammattilaiset on kyseenalaistaneet ja vähätelleet mun vaivoja ja ongelmia ja mä oon joutunut todistelemaan niiden olemassaoloa ja vakavuutta ja toisaalta yhtäaikaisesti nöyristelemään sen pelossa et multa evätään hoitoa mun ”asenteen” tai käytöksen takia. Minkä takia oon myös alisteisessa asemassani suostunut asioihin mihin en ois halunnut ja kertomaan yksityisiä asioita mitä en ois halunnut jakaa (ja mitä niillä ei ois ollut oikeutta edes kysyä).
Mun kokemukset Kelasta ja aiemmin sossusta on tavallaan hyvin samanlaiset. Mä oon joutunut vaivalla todistelemaan mun köyhyyttä saadakseni rahaa millä elää. Mun on täytynyt jakaa mun tiliotteet ja joskus lääkärinlausuntoja yms. yksityisiä lomakkeita saadakseni mun tuet. Joskus mun on pitänyt suurinpiirtein kerjätä (esim vedota siihen et ilman tukii en voi syödä) jotta mun hakemukset otettais vakavasti. Usein tuet on tullee todella myöhässä. Itseasiassa tänä kesänä mä oon ollut useamman kerran täysin hämmentynyt siitä, et mun tuet on tullee ajallaan, koska mun kokemuksen perusteella (ja tää on useiden vuosien kokemus ttt:llä elämisestä) se on hyvin poikkeuksellista.
Oon ollut täysin rahaton tai kokonaan tutuilta lainatun rahan varassa monta kertaa.
Poliisitraumoissa yhdistyy mun henk.koht. kokemukset ja tieto siitä mitä ne on tehnyt ja tekee muille. Poliisi on taho, jolta mä oon kohdannut eniten konkreettista väkivallan uhkaa ja todistanut sen käyttöä. Minkä lisäksi kytät on kiinniottaneet mut kahdesti, valehdelleet mulle siitä mihin mulla on oikeus tai mitä niillä on oikeus multa vaatia, yrittäneet pelotella mut väitetyillä seurauksilla kertomaan asioita mitä mulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta jakaa ja pitäneet mua putkassa useita tunteja. Riistäneet mun vapauden ja kiduttaneet mua eristyksellä.
Ja minkä takii? Koska mä oon osoittanut mieltä rasismia, fasismia, käännytyksiä ja kapitalismia vastaan.
Näiden kokemusten pohjalta mä
– tunnen et mun täytyy aina olla viranomaisten ja terveysalan ammattilaisten kanssa tosi valppaana ja valmiina puolustamaan mun perusoikeuksia kuten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta yksityisyyteen, itsemäärittelyyn ja koskemattomuuteen.
– tiedän et viranomaistahot tai terveyden ammattilaiset ei välttämättä auta kun tarviin apua. Ja siks koen et mun hyvinvointi ja elämä on mun itseni ja yksittäisten läheisten ja niiden resurssien varassa. Eli käytännössä aivan vitun hataralla pohjalla. Jos se on virallisista tahoista kiinni, mä voin hyvin esim. päätyä kodittomaks, sairastaa saamatta hoitoa, kärsiä nälkää tai tulla pahoinpidellyks tai murhatuks. (Esim. natsien toimesta kyttien siunauksella)
– tiedän et viranomaistahot tai terveyden ammattilaiset voi käyttää mua kohtaan väkivaltaa (henkistä kaikki, fyysistä jotkut) tai koskea mua vastoin mun suostumusta joutumatta siitä koskaan vastuuseen ja samaan aikaan MÄ saatan saada seuraamuksia siitä jos puolustan itseäni. Ja tän takii tilanteet mis oon tekemisis niiden kaa (varsinki jos oon yksin ja suljetus tilas) tuntuu musta uhkaavilta ja hyvin stressaavilta yhtä aikaa, koska joudun kokoajan aktiivisesti lukemaan tilannetta ja paitsi oleen valmis reagoimaan myös punnitseen miten mun puolustautumiseen saatetaan reagoida.
Miten parantua post-traumaattisesta stressistä kun sen aiheuttajat ja aiheet on realistisia ja yhä ajankohtaisia, jopa pahenemaan päin kokoajan?
Kirjoitti: Täynnä Pelkoa
Radikaalia mielenterveyttä 