Otin tänään iltalääkkeet telkkarin edessä (runo)

[kuvassa Vincent van Goghin maalaus, jossa kasvokuva valkoisesta, parrakkaasta henkilöstä. Päässä on sininen lakki jossa lukee ”postes” ja hartioita peittää sininen takki, jonka kaksi keltaista nappia näkyvät. Tausta on vihreä, kuvioituina pienin ympyröin ja vaalein ja oranssein kukin.]

 

 

Olen kyllästynyt siihen kuinka
pillereitä telkkarin ääressä popsiva nuori
on kuva sille kuinka ihmiset pakenevat todellisuutta.
Eivät kestä, piilottavat tunteensa, piiloutuvat itseltään ja toisiltaan

Minä otin tänään iltalääkkeet telkkarin ääressä.
Olen nuori,
ja elossa koska osaan nykyisin ottaa iltalääkkeet telkkarin ääressä.
Enkä valvo kolmeen päntäten teoriasuuntauksia,
vuosilukuja, nimiä, viittauksia, lainauksia, yhteyksiä.
Pyöri sen jälkeen tunteja sängyssä miettien sitä kuinka pitäisi
Olla enemmän (mutta vähemmän minä)
Osata enemmän (mieluiten heti)
Jaksaa enemmän (jotta olisin edes jotain)

Minulle suurinta rakkautta itseäni kohtaan
on ottaa iltalääkkeet telkkarin ääressä.
Vaipua kohti pehmeää unta
josta jaksan herätä huomenna
nousta, keittää aamuteen ja ottaa aamulääkkeet.

Kirjoitti: Ozzastru