Entä jos sekä itsellä että kumppanilla on mielenterveysongelmia?

Entä jos sekä itsellä että kumppanilla/kumppaneilla on mielenterveysongelmia? Tällaisesta -hyvin yleisestä- tilanteesta ei juuri mediassa puhuta, mikä on osoitus yhteiskunnan ableismista eli terveyden pitämisestä normina.

Tässä Ashley Truongin tekstissä on -englannin kielellä- joitakin vinkkejä. (Teksti puhuu masennuksesta, mutta huomiot tuntuvat sopivilta laajemminkin.)

Tässä tiivistys tekstin pointeista suomeksi:

1. Kommunikoikaa paljon. Ette voi muuten tukea toisianne.

2. Puhukaa muustakin kuin ahdistavista asioista. Iloiset asiat ei paranna oloa, mutta voi tarjota mahdollisuuden pitää huolta ja olla yhdessä.

3. Keksikää mitä voitte tehdä yhdessä. Se voi olla vaikka teeveen katsominen. Tärkeintä on että tekee säännöllisesti yhdessä jotain.

4. Tiedosta ettei(vät) kumppanisi ole vastuussa hyvinvoinnistasi vaikka voi(vat) sitä tukeakin.

5. kerro kumppan(e)illesi usein että rakastat häntä/heitä ja ymmärrät mitä hän/he käy(vät) läpi.