[kuvassa valokuva lautaseinästä, jossa on monta puista erikokoista linnunpönttöä]
sisältövaroitukset: Päihderiippuvaisista käytetyt haukkumasanat
Päihderiippuvaiset, etenkin asunnottomat päihderiippuvaiset, on ryhmä, joka jää tasa-arvokeskustelussa aivan liian vähälle huomiolle. Sen sijaan kulttuuri on toisinaan leimaava jopa syrjintää vastustavien keskuudessa. Tässä kuussa vietämme asunnottomien yötä ja kansainvälistä mielenterveyspäivää, jotka ilmiöinä ovat usein yhdistyneet päihdeongelmiin. Nyt viimeistään on aika keskustella päihderiippuvaisiin kohdistuvasta sorrosta.
Kun käytetään nimityksiä “nisti” tai “spurgu”, käytetään leimaavia slurreja toiseuttamaan marginalisoitua sosiaalista ryhmää. Kuinka moni sosiaalisen tasa-arvon kannattaja katsoisi sormien läpi, jos yhtä räikeää sortoa kohdistuisi esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin? Päihderiippuvaisten kohdalla usein unohtuu, että kyse on ihmisistä, jotka kärsivät pahimmista mahdollisista hyvinvointipuutteista – ihmisistä, joiden ihmisoikeudet toteutuvat heikosti – ihmisistä, joihin terveydenhuollon henkilökunta suhtautuu väheksyvästi. Päihdeongelmien kutsuminen itseaiheutetuiksi on ableistista ja etenkin asunnottomien kohdalla kietoutunut luokkasortoon. Tämänkaltainen stigmatisointi vaikeuttaa avun hakemista.
Huumeriippuvuudessa on kyse sairaudesta, joka on kriminalisoitu. Käytön ja hallussapidon kriminalisointi palvelee yhteiskunnan vallanpitäjiä ja on ainoastaan väline ylläpitää hierarkisia valtasuhteita. Siten voidaan vakiinnuttaa sorrettujen asema yhteiskunnan pohjalla, ja perustella sortoa ja demonisointia sillä, että kyse on “kriminaaleista”. Kriminalisointia on käytetty keinona myös seksuaalivähemmistöjen ja seksityöntekijöiden demonisointiin.
Huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisoinnista tulisi keskustella kovempaan ääneen. Kriminalisoinnin sijaan tulisi ehkäistä käytöstä aiheutuvia haittoja ja madaltaa kynnystä hakea apua.
Kirjoitti: kaurahiutale
Radikaalia mielenterveyttä 