Sukupuolitettu hoitovastuu

[kuvassa istuu kaksi naakkaa. toinen niistä ilmeisesti pesee toista. taustalla on sininen taivas.]

Sisältövaroitukset: seksismi, työpaikkakiusaaminen

Olen nainen. Puolisoni oli mies. Hän loukkasi itsensä harrastuksessa ja päätyi sairaalaan leikattavaksi. Homman piti olla selvä leikkauksella ja kipsin kanssa elelemisellä. Vamma ei kuitenkaan tahtonut parantua, ja lopulta kesti yli kaksi vuotta että hän tuli kuntoon. Miehellä oli myös masennusdiagnoosi ja terapeutti jo aiemmin. Tämän parin vuoden aikana havaitsin aika monta asiaa.

Yksikään lääkäri, hoitaja tai muu hoitohenkilökunnan jäsen ei varmistanut että mies pärjää kotona. Yksikään ei kysynyt minun jaksamisestani mitään, vaikka olin käynneillä aktiivisesti mukana. Miehenkään jaksamisesta ei kantanut huolta kukaan muu kuin minä. Kukaan hoitohenkilökunnasta ei osannut katsoa potilasta kokonaisuutena, johon kuuluu sekä masennus että huonosti paraneva vamma, vaikka sitä erikseen vaadin.

Tein samaan aikaan vaativaa asiantuntijatyötä, johon liittyi paljon matkustelua. Aina sairaalan odotushuoneessa oli naisia yksin, ja miehiä joilla oli nainen mukanaan. Jostain syystä kaikki vain olettivat että minä kuskaan, ruokin, tienaan, hoidan kodin ja teen käytännössä kaiken työni ohessa. Matkojeni ajaksi hoidin miehelle apua kotiin. Lopulta uuvuin, mikä johti kiusaamiseen työpaikalla huonontuneen suoritukseni takia. Jouduin vaihtamaan työpaikkaa sairasloman jälkeen, toinen vaihtoehto olisi ollut myydä omaisuus, koska miehellä ei ollut juurikaan tuloja.

Mies oli työttömänä eikä suostunut hakemaan töitä, koska koki ettei häntä haluta toipilaana mihinkään työntekijäksi, siitä huolimatta että hänen alansa on toimistotyötä. Hän ei hoitanut itseään lääkärin ohjeiden mukaan, eikä suostunut tarkistuttamaan lääkitystä tai pyytämään uusia ohjeita, vaikka toivoin tätä ja tarjouduin auttamaan. Tämä varmasti liittyi masennukseen, mutta koska kukaan ei hoitanut häntä ihmisenä jolla on sekä vamma että masennus, en tiedä mitä asialle olisi voinut tehdä.

Maksoin hänelle käyntejä yksityislääkärillä jotta vamma saataisiin paranemaan. Kerroin että olen väsynyt. Silti päivä toisensa jälkeen sain tulla sotkuiseen kotiin jossa mies oletti että olen hänen terapeuttinsa, hoidan kaiken ja järjestän viihdettä. Hän ei kutsunut ystäviään käymään tai käynyt itse juuri missään.

Lopulta päädyin eroamaan, koska tilanne ei muuttunut mitenkään. Minulle oli annettu sairaanhoitajan ja kodinhoitajan rooli, puoliso ei halunnut ottaa mistään vastuuta ja kaatoi pahan olonsa minun päälleni. En epäile etteikö hänellä ollut hyvin vaikeaa. Silti se että hän ei pystynyt tekemään muutoksia silloinkaan kun minä sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta, oli lopulta liikaa. Kun ystävät kysyivät kuulumisia, he kysyivät miten miehen vamma jaksaa. Kukaan ei kysynyt miten minä jaksan, ei edes oma äitini. Kukaan ei tarjonnut apua minulle, miehelle sentään.

Mies ei omatoimisesti hakenut mitään apua. Työpaikalla ei ymmärretty miten väsynyt olen. Jäin todella yksin. Yksikin lääkärin tarjoama esite tukiryhmästä, neuvot mistä saisi apua käytännön asioihin, keskusteluapu, mikä tahansa olisi voinut auttaa edes vähän.

Nyt eron jälkeen minut nähdään julmana naisena joka jättää sairaan mies-polon yksin. Mies on saanut parissa kuukaudessa töitä ja hänen vammansa on parantunut huomattavan hyvin. Todennäköisesti nämä muutokset olisivat olleet täysin mahdollisia myös meidän suhteemme aikana, jos hän olisi jotenkin päätynyt ottamaan itsestään ja suhteesta vastuuta. En tiedä miten se olisi voinut tapahtua. Hänellä oli terapeutti ja lääkärikontakti ja puoliso tukena pitämässä huolta että hän saa hoitoa.

Minulla ei ole puolisoa tukenani. Olen yksin uudessa kaupungissa, edelleen masentuneena. Yhteiset ystävät eivät pidä yhteyttä. Koen, että sukupuoleni takia minut laitettiin automaattisesti hoitajan ja huolehtijan rooliin sekä hoitohenkilökunnan että ympärillä olleiden ihmisten toimesta. En ymmärrä miten terveydenhuollon pitäisi toimia, jos se on sairastuneen puoliso joka tekee ison osan työstä ja joka on kuitenkin näkymätön hoitohenkilökunnalle.

-Hoitajatar