Pienillä paikkakunnilla ei pääse psykiatrille

Kuva Rondell Melling Pixabaystä

Sisältövaroitukset: hoidon huono saatavuus/ hoidon epääminen, Kela , institutionaalinen vallankäyttö

Olen kirjoittanut aiemmin jatkuvista ongelmistani kuntoutustuen saamisessa ja muusta Kelan taholta kokemastani nöyryytyksestä teksteissä Kela nöyryyttää ja Kela nöyryyttää osa 2. Kuntoutustuen jatko meni lopulta kolmannella valituksella läpi,mutta nyt minulla on kuitenkin käynnissä sama ruljanssi terapian kanssa sekä kuntoutustuen kanssa luultavasti uudelleen taas parin kuukauden päästä.

On nöyryyttävää ja raskasta, että jatkuvasti joutuu todistelemaan olevansa edelleen sairas ja hoidon ja etuuksien tarpeessa. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole psykiatria ja yleislääkärillekin lausuntoajan saamista joutuu odottelemaan. Suuressa kaupungissa asuva tuttuni on kertonut saaneensa psykiatriajan aina kuukauden sisään, mikä sekin on toki liian pitkä aika odottaa hoitoa, mutta moninkertaiseksi ahdistuksen määrän tekee se jatkuva epävarmuus, saako ylipäätään lääkäriaikaa ajoissa tai ollenkaan, tai onko lausunto puutteellisesti tehty eikä siksi mene läpi Kelassa.

Nyt Kela on entisestään kiristänyt vaatimuksia (ainakin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen osalta), ettei yleislääkärin lausunto enää riitäkään, vaan psykiatrin täytyy vahvistaa se, mikä lisää meidän pikkupaikkakuntien ihmisten ahdinkoa entisestään.

Psykiatreja on koko maakunnassa tällä hetkellä vain yksi, eikä hän ehdi edes vahvistaa kaikkien tarvitsevien lausuntoja saati tavata potilaita. Itse olen nyt neljättä kuukautta odottanut, että minusta tehty lausunto vahvistettaisiin ja kuntoutussuunnitelmaani tehtäisiin Kelan pyytämät lisäykset. Sekä minä että terapeuttini olemme olleet useaan kertaan yhteydessä psykiatrian poliklinikalle, mutta vahvistusta ei vain saa. Olen myös pyytänyt psykiatrille pääsyä useasti ja sanonut, että voin ottaa vastaan peruutusajan vaikka kahden tunnin varoitusajalla, mutta aikoja ei ole. Kela ei suostu asiassa joustamaan vaikka tietää tilanteen.

Kelan jatkuvasti kiristyvien vaatimuksien täyttäminen käy kokopäivätyöstä. On varmasti tarpeeksi raskasta olla Kelan hyppyytettävänä jo vaikka voisi luottaa siihen, että saa lausunnon ajoissa, saati sitten kun joutuu taistelemaan ja jatkuvasti pelkäämään tukien ja terapian katkeamista. Itselläni on krooninen stressitila tästä jatkuvasta huolesta ja epävarmuudesta, ja se näkyy mm. verenpaineessani. Ikäänkuin näiden PTSD- ja masennusoireiden kanssa ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi raskasta elää. Tällä hetkellä jäljellä olevista terapiakerroistani menee suuri osa tämän jatkuvan stressin ja vihan käsittelyyn ja hallitsemiseen, eikä alkuperäisiin ongelmiini päästä käsiksi.

Pitäisi olla kai kiitollinen että on onnistunut saamaan edes vähän terapiaa ja sen myötä vointi hieman helpottunut, monet kun eivät saa yhtään. Mutta todennäköisesti jos terapia nyt loppuu, vointi taas romahtaa, niin kävi viimeksikin. Se tunne on hirveä kun yhteiskunta jättää heitteille. Tuen ja hoidon puute jo lapsuudesta lähtien ja terapian alkaminen vasta 10 vuotta myöhässä ovat varmistaneet sen että tulen tarvitsemaan terapiaa useita vuosia.

Minä tarvitsisin turvallisen, pysyvän hoitosuhteen ja luottamuksen siihen että terapiani tällä kertaa jatkuu niin kauan kuin tarvitsee. Päättäjät, järjestäkää psykiatreja pienille paikkakunnille edes videoyhteydellä tai kuskatkaa ihmiset naapurimaakuntiin psykiatrille ja lieventäkää nyt edes näitä Kelan kohtuuttomia vaatimuksia.

Kirjoitti: Metsä