Miksi ”vihreä sydän” -haaste on haitallinen

[Valokuvassa vihreä papukaija roikkuu jaloillaan sivuttain oksassa . Tausta on epätarkka ja vihreä.]

SV: itsemurha, itsemurhayritys

.

.

Ainakin mun seuraamilla instagram-tileillä on viime päivinä kiertänyt ”vihreä sydän” -haaste. Aion nyt olla ilonpilaaja ja kertoa, miten se toimii, sekä miksi se oli itselleni haitallinen.

Mun tausta on se, että oon esimerkiksi nähnyt itsemurhayrityksen, puhunut ihmisen kanssa puhelimessa hänen yrittäessä itsemurhaa ja ollut se, jonka luo tullaan itsemurhayrityksen jälkeen. Mä en ole ammattilainen enkä vapaaehtoinen missään asiaan liittyvässä järjestössä, eikä mulla ole mitään koulutusta tällaiseen. Mun elämäntilanteet ja marginalisoidut identiteetit on vain vienyt mut tällaisiin tilanteisiin.

Instagramissa tämä haaste/kampanja toimii näin: tyyppiä kehotetaan lähettämään päivityksen tekijälle vihreä sydänemoji, jos päivityksen tekijä voi luottaa tyyppiin. Vastauksena tyyppi saa kopioidun ketjuviestin siitä, kuinka kyse on itsemurhien ehkäisystä ja kampanjan tarkoituksena on, ettei kukaan tuntisi itseään yksinäiseksi. Jotta kampanja jatkuisi, tyypin pitää kehottaa toisia puolestaan lähettämään tyypille vihreä sydänemoji, jos he luottavat. Tällöin ”palkkioksi” tyyppi saa kuvansa ensimmäisen päivittäjän storyyn jollain kivalla kommentilla.

Pidän kaikesta kivasta tilpehööristä ja mitä hupsuimmista ”mikä näistä 80-luvun rock-biiseistä mielestänne olisin, vastaa ainoastaan eläinemojeilla” -kyselyistä. Mutta tämä ylitti jonkin rajani, jota en osannut siinä hetkessä pukea sanoiksi. Nyt yritän. Ensinnäkin minulle ei saisi puhua itsemurhasta ilman varoitusta. Tiedän, ettei tätä yhteiskunnassa yleisesti noudateta, mutta olen pyrkinyt pitämään oman sosiaalisen mediani suhteellisen turvallisena rajaamalla sitä reippaasti ihmisiin, jotka käyttävät sisältövaroituksia. Hyvä tarkoitus ei poista aiheen satuttavuutta.

Toiseksi mulla nousi vahva tunne siitä, että jos kyselen, kuka luottaa ja kehen (ja implisiittisesti että kelle voi kertoa itsetuhoisista ajatuksista), olen (taas) vastuussa muiden ihmisten hengestä. Tää nousee omista, vanhoista traumoistani, eikä kaikkea voi ottaa huomioon jokaisessa kampanjassa. Kuitenkin idea ”salaisesta” itsemurhien ehkäisykampanjasta, johon tavallaan joutuu ”huijatuksi” mukaan, vaikka kuinka hyvin tarkoituksin, tuntuu epäreilulta. Mä en ole (vielä) valmis kuulemaan puolituttujen itsetuhoisuudesta, vaikka heistä välittäisinkin. Itsemurhiin liittyy valtavasti salailua, enkä usko, että mikään salainen on hyväksi tässä asiassa.

Kirjoitti: Ahti