Sisältövaroitukset: ruoka/syöminen
Viime ajat ovat olleet Radikaalia mielenterveyttä -kollektiivillekin arkeen keskittymisen aikaa. Tässä muutamia tapoja, joilla olemme helpottaneet arkea kukin tahoillamme. Nappaa mukaan, jos jokin sopii sinulle!
Aika ja aikaansaaminen:
Mua on auttanut realistisen päivärytmin suunnitteleminen. En ikinä nukahda kymmeneltä, joten sitä on turha tavoitella, niinpä otan unilääkkeet klo 12. Aamulla pitää nousta tiettyyn kellonaikaan mennessä ja illalla saa alkaa valmistelemaan nukkumaanmenoa klo 20. Nyt yritän haastaa itteäni laittamaan samalla tietokoneen kiinni loppuillaksi.
Ajan mittaaminen biiseissä, kun teen itselle ikäviä asioita, mikä tuli mulle poikaystävältä uutena ajatuksena. Että tiskaan vaikka kolmen biisin verran tai järjestelen kotia kahden biisin verran. Se on musta mukava tapa ajatella ja tekee asioista konkreettisempia. Aika tuntuu kuluvan nopeammin. (Tosin tätä pitää ehkä vähän soveltaa, jos kuuntelee musiikkia, jossa biisit on vaikka 25 minuuttia pitkiä.)
Mä oon alkanut käyttää ajastinta ikävien asioiden tekemiseen. Sen 10min jaksaa vielä vaikka 20min ajasta kun tietää, et sen enempää ei tarvii jaksaa. Forest-appi on kanssa kiva ja sitä oon käyttäny varsinkin opiskeluihin.
Mua on auttanut häkellyttävän paljon sängyn petaaminen päivittäin. Päivisin huoneessa on ees yks siisti paikka, illalla on helpompi rauhoittua kun peitto on suora eikä rytyssä pussilakanan sisällä ja siitä itse petaamisesta saa sellaisen pienen ”olen Kunnollinen ja hallitsen elämääni”-tunteen (vaikka kenenkään kunnollisuus ei tietenkään oikeasti riipu siitä petaako sängyn vai ei).
Syöminen:
Aloin syödä kuusi kertaa päivässä niin, että söin vaikka yhden leipätikun tai yhden konvehdin kerralla – kunhan söin JOTAIN kiinteää kuusi kertaa päivässä. Muutaman viikon jälkeen aloin jo tuntea normaalia näläntunnetta, ja huomasin että alhainen verensokeri pahensi ahdistustani.
Mulle väsymys aiheuttaa helposti kierteen, jossa en syö, koska olen väsynyt, ja väsymys vaan jatkuu, koska en jaksa syödä. Ruualla saan pahimman terän väsymyksestä pois, joten itseäni on auttanut se, että on aina hedelmiä tai muuta ns. grab and go -ruokaa tarjolla. Siitä saan virtaa tehdä lämmintä ruokaa.
Jos vaan jaksan, niin valmistam ruokia etukäteen pahoja hetkiä varten. Ja kun valmistelee ruokia, voi laittaa kivan podcastin/äänikirjan/musiikkia ja vaikka korkkarit jalkaan.
Itellä tää ei toimi yhtään niin lisään tähän: Pidän nykyään (aina kun on rahaa), pakastimessa lempi-pakastepizzaani pahan päivän varalle. Ja mielessä ekan terapeuttini lauseen ”kyllä ihmisen kannattaa syödä joka päivä jotain ruokaa, ihan sama mitä se on”.
Mä ostin just pastapusseja ja alenuudeleita tähän tarkoitukseen! Pidän nykyään myös sellaisia puukuidusta tehtyjä kerttisaterimia keittiössä jos ei riitä voimia tiskaamiseen.
Muu arki:
Epäsuoraan kommunikaatioon taipuvaisena mua on auttanut paljon se, että oon yrittänyt opetella pyytämään läheisiltä jotain konkreettisia asioita, jotka on auttaneet mua kun olo on ollut vaikea. Esimerkiksi ”voidaanko puhua puhelimessa tänään tai soittaa videopuhelu” tai ”voidaanko tehdä yhdessä ruokaa” tai ”mulla on yksinäinen olo ja joku asia x painaa, voidaanko viestitellä hetki”.
Tää video on monta kertaa auttanu mua nukahtamaan. Laitan autoplayn pois päältä ja annan ton vaan soida kunnes nukahdan. Stephen Frylla on mun mielestä ihana ääni ja toi tarina kuvaa lähinnä maisemaa juuri sopivan unettavasti.
Yritän joka päivä lähteä ulos, vaikka kiertää korttelin.
Täytin somefeedit söpöillä eläinkuvilla uutisten sijaan. We Rate Dogs on oma huumorisuosikki, mutta kaikki hyvänmielen tilit käy.
Kirjoittanut: Radikaalia mielenterveyttä -kollektiivi
Radikaalia mielenterveyttä 