Minussa on ongelma

Sisältövaroitukset:  maininta itsetuhoisuudesta, h/ll/-sana itsestä käytettynä, itsemurhamaininta

Jos on elänyt koko elämänsä häiriön kanssa, mutta ymmärtää sen vasta lähes kolmekymppisenä, miten siihen osaa edes suhtautua?

Yksinäisyys ei ole henkilökohtainen patologia

[kuvassa mustavalkoinen valokuva kissan naamasta]

Sisältövaroitukset: ableistisia lainauksia

HelsinkiMissionin Näkemys-projekti haluaa vähentää yksinäisyyttä. Miten? Projektissa autetaan yksinäisiä ”muokkaamaan haitallisia ajatusmalleja, jotka luovat heille yksinäisyyttä” ja samalla ”kerätään tietoa siitä, minkälaisia yksinäisten ihmisten mentaaliset mallit oikein ovat”.

Tavoite on hieno, mutta keinot yksipuoliset. Onko yksinäisyydessä pohjimmiltaan kyse yksilön ”virhekäyttäytymisestä”? Vai siitä, että yhteisö sulkee ulkopuolelle normista poikkeavat? Ihmisten välinen vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista ja toki yksinäisyyteen voi vaikuttaa myös itse. Tätä puolta kuitenkin korostetaan mediassa jatkuvasti, mikä luo helposti mielikuvaa yksinäisyydestä henkilökohtaisena patologiana. Unohdetaan, että enemmistön haitalliset ajatusmallit luovat yksinäisyyttä niille, jotka eivät täytä ns. ”normaaliuden” tiukkoja vaatimuksia.

Tahdonvoima ei korjaa toimintakyvyttömyyttä

[Lähikuvassa henkilö on asettanut kästensä kasvoilleen, niin että katsoo sormien välistä katsojaa. Kädet ja kasvot ovat joka puolelta eri värisessä maalissa. Kuva on hyvin värikäs.]

Olen vilkas mieleltäni, mieli pursuaa aina uusia ideoita, joista puhun tuttavilleni ja ystävilleni. Haluaisin tehdä paljon asioita, mutta pääsääntöisesti melkein kaikki jää tekemättä. Pelkään sitä, millaisena minua pidetään. Taas se puhuu ja taas se haluaisi, mutta ei se mitään saa aikaiseksi.

Omenoita ja appelsiineja

[kuvassa ylhäältä päin otettu valokuva erilaisista sipuleista puisella leikkuulaudalla]

Sisältovaroitukset: trauma-spleinaus, aseita, uhkatilanne, väkivalta, seksuaalinen väkivalta (maininta)

Helsingin Sanomien kolumnisti, liikuntaan erikoistunut lääkäri Pippa Laukka kirjoitti 6.9.2017 Hesarissa traumakokemuksestaan. Laukka oli matkustajana lentokoneessa, joka ryöstettiin Arlandan kentällä 2002. Laukka päättää kolumninsa kertomalla, kuinka hän päätti ”olla pelkäämättä lentämistä, rikollisuutta ja ihmisiä. Päätin jatkaa elämää”.