Kuinka tehdä vastaanotolle menosta helpompaa ja turvallisempaa?

[kuvassa kaksi villisian poikasta myllätyllä ruohikolla]

Monelle tuttu tilanne: pakko olisi mennä lääkärille/psykiatrille/hoitajalle/psykologille, mutta ajatuskin tuntuu vaikealta. Syitä tähän on monia.

Tässä muutama vinkki josta voi olla hyötyä:

Aikojen sopiminen:
-Älä suostu ottamaan aamuaikoja vain siksi, että pitäisi vaikuttaa jotenkin kunnolliselta kansalaiselta, vaan sano suoraan, jos ne on liian vaikeita, eikä aamuisin pysty toimimaan kunnolla.
-Jos puhelimessa puhuminen on vaikeaa, voisiko joku soittaa puolestasi? ”Mulle oli ihan tosi suuri apu, kun ystävä soitti mun puolesta terveyskeskukseen pari viikkoa sitten. Puhelimessa asioiminen jännittää ja ahdistaa muutenkin ihan tarpeeksi.”

Ihan jees liikkumisvinkkejä masentuneille

”The last time I found myself trying to hack through that mess during a particularly dark period, I started to come up with my own list of bare-bones, practical tips to help me face the idea of moving again. Now I’m sharing them, in case they might help someone else in a similar position. I stress the word “might.” If you’re depressed, the last thing you need is another a-hole telling you what you should do. But if you’re looking for somewhere to start, I’ve been there too.”

Kun kuulee jonkun antavan liikuntavinkkejä masentuneille, odottaa pahinta. Tää Sarah Kurchakin teksti on kuitenkin hyvä, ja siitä näkyy että kirjoittaja oikeesti tietää mistä kirjoittaa ja kuinka ahdistavia ne ”ulkona mieli piristyy”-heitot on.

”Miten olla liittolainen vammaisille?”

Vammaisuutta pidetään yhä usein ensisijaisesti yksilön vikana eikä fyysisesti etuoikeutetuille luodun maailman sivutuotteena. Pohjimmiltaan syrjinnässä on kuitenkin kyse sosiaalisissa suhteissa syntyvästä ilmiöstä. Pyörätuoli tai sokeus ei tee ihmisestä eriarvoista tilanteissa, joissa ympäristö on esteetön tai tietoa on tarjolla muutenkin kuin näönvaraisesti. Epätasa-arvo syntyy siitä, että lätkäistään sokolle tekstiä käteen tai järjestetään tapahtuma esteellisissä tiloissa. Meillä syntymävammaisilla ei ole kehossamme aistia, joka monitoroisi myyttisestä normista poikkeamista. Anomalia asetetaan jatkuvasti ulkopuolelta. Ympäristön ja toisten ihmisten toimesta.

”Kuinka kohdata pakolainen? Älä kysele.”

Tutustuessasi uuteen ihmiseen, joka on pakolainen, turvapaikanhakija, paperiton, tai jonka tiedät muuten olevan kokenut jotain traumaattista, älä kysele.

Tutustu ihmeessä, mutta tutustu ensin ihmiseen. Anna yhtä paljon kuin otat. Älä kysele yksityiskohtia, vaikka kuinka olisit utelias ja ajattelisit, että takana on varmasti kiehtova tarina. Älä kysy. 
Tutustu ensin. Jos teistä tulee ystävät, ehkä sinulle kerrotaan joskus se tarina. Joskus tämä uusi ystävä ei välttämättä itsekään tiedä, ettei hänen kannata kertoa kaikkea heti samantien. Ole silloin sinä hyvä ystävä, ja kerro, että hänen ei ole pakko kertoa mitään. Kerro, että sinä voit odottaa, että voitte joskus toiste puhua aiheesta. Varatkaa turvallinen tila ja tarpeeksi aikaa.

Ja kun hän kertoo tarinansa, kuuntele se ja yritä ymmärtää. Ole sen tarinan arvoinen.

Lue koko teksti: Javiera Marchant A.: Kerro minulle tarinasi.