Tämä ei ole selviytymistarina

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.]

Nimitysten ja lokeroiden tärkeydestä

There’s an abundance of labels these days. That’s because the Internet makes it so easy to have like call to like. In the old days, you may have been the only demisexual person in your town – but now you can find enclaves of them helping each other, informal communities answering questions. And ninety-nine times out of a hundred, it’s not that these people chose a label because it was trendy, it’s because they finally got to look around and see someone like them.

Sairaat, väkivaltaiset suhteeni

 

[kuvassa oranssin kissan naama ja toinen etutassu. Se nojailee verkkoa vasten]

Sisältövaroitukset: seksi, parisuhdeväkivallan kuvailu

Olen elänyt vuosia väkivaltaisessa ja sairaassa suhteessa, jossa olemistani ja tekemisiäni on rajoitettu rankasti.

Ahtaat marginaalit

[punatiiliseen seinään maalattu valkoisella yksisarvinen, joka nostaa toista etujalkaansa. Sen ympärillä on viisi tähteä ja toisen jalan alla numerosarja]

Monisuhteisena ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana saattaa joutua piilottelemaan omia tunteitaan ja ihmissuhteitaan vuosienkin ajan.

Elämänsä rakkaimmista ihmisistä kertoessa joutuu joka kerta harkitsemaan, onko kyseisessä sosiaalisessa tilanteessa turvallista tulla kaapista. Ajatusmylly lähtee pyörimään niin sukujuhlissa kuin työpaikallakin. Mitä sanoja käytän? Jaksanko selittää, mahdollisesti jopa puolustaa omia elämänvalintojani? Miten ilmaisen itseäni niin, etten joutuisi valehtelemaan tai pienentämään itseäni aivan kohtuuttomasti, kuitenkin niin, ettei minua pidetä oman elämäntapani tuputtajana? Jatkuuko työsopimukseni, jos minut nähdään kumppani(e)ni kanssa kaupungilla?