Tämä ei ole selviytymistarina

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.]

Perfektionismista

[kuvassa puunrungolla vaalean harmaa opossumiemo. Sen selässä on seitsemän opossuminpoikasta, jotka katsovat rivissä sen selän yli. Yksi poikanen on maassa emon vieressä.]

Perfektionismin hankaliin puoliin kuuluu se, että moni käyttää sanaa synonyymina huolellisuudelle, säntillisyydelle tai asiaan paneutumiselle – jopa intohimolle jotakin asiaa kohtaan. Perfektionismi tuo mieleen taiteilijan, huippu-urheilijan tai bisnesnaisen, jolla on hohtavan valkoiset hampaat: se kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ominaisuudelta.

Ilman menestystarinaa huom.

[kuvassa Niiskuneiti poimii kukkasia niityltä. Tekstissä lukee ”I only want to live in peace and plant potatoes and dream.”]

Vertaiset tumblrissa muistuttavat, että paraneminen ei ole lineaarista. Terapeutti taas sanoi vuosia sitten, että voin ajatella hyvinvointiani pöytänä. Pöytä pysyy pystyssä, vaikka yksi sen jaloista horjuisi, jokainen vuorollaan. Selviytyminen ja keskeneräisyys onkin parhaimmillaan työtä, jota tehdään yhteistyössä ja tiettyjä tavoitteita kohti pyrkien.