Mua et voi enää määrätä, oon aikuinen

zebra-79255_960_720

[valokuva, jossa on savannia, etualalla heinikkoa, taustalla puita. Keskellä kuvaa kolme seepraa, jotka katsovat suoraan kameraan. Kaksi seeproista seisoo etummaisen seepran takana niin, että ne ovat miltei piilossa, niistä näkyvät vain osittain päät ja toisen selkä, joten näyttää siltä kuin etummaisen seepran pää näkyisi monena.]

Sisältövaroitukset: lastensuojelu, itsensä vahingoittaminen (viiltely), seksuaalinen hyväksikäyttö, syömishäiriö

En muista ensimmäistä kertaa, milloin keksin satuttaa itseäni. Mutta muistan, että jo aika varhaisessa vaiheessa laitoin sormeni uudelleen polttavalle levylle ja pistelin neulalla syvemmälle kuin sillä lailla pienesti nahkan läpi, miten moni lapsi kokeilee sormenpäihin ehkä yhdessä kässäntunnilla. Olin ehkä 9 tai 10 kun uteliaisuudesta kokeilin tehdä itse haavan, ja viereen toisenkin. Jonkun ajan jälkeen keksin myös ensimmäistä kertaa oksentamisen ja fiiliksen, mikä tulee nälän jälkeen kun ei silloin syökään.

Lue loppuun

Miltä lapsena tuntui kun isä joi

spot-1531921_960_720

[Kuvassa mustalla taustalla oransseja ja sinisiä valoja, jotka on kuvattu tarkentamatta kameraa jolloin ne näyttävät palloilta]

Tämä teksti on kirjoitettu eläytymällä omaan itseeni lapsena ja teini-ikäisenä, käyttämällä sanoja joita itse silloin käytin tai joita kuulin aikuisten käyttävän. Teksti käsittelee isäni alkoholismia, ja sijoittuu suunnilleen aikaan jolloin olen ollut peruskoulussa. Oma myöhempi ymmärrykseni toki värittää tekstiä enkä tietenkään muista kaikkea oikein, mutta olen pyrkinyt tavoittamaan lapsen ja teinin kokemusmaailman silti mahdollisimman hyvin. Nykyään ymmärrän paremmin esimerkiksi milloin isäni valehteli minulle ja sen että en ole hänestä vastuussa, mutta nuorempana koin asiat hyvin eri tavalla. Tämä on toki vain yhden lapsen ja teinin kokemus, eikä ole yleistettävissä. Lue loppuun

Äidin kuolema lapsen silmin

Kirjoitan paljon tekstejä joissa koetan eläytyä itseeni lapsena, kirjoittaen sellaisilla sanoilla mitä silloin käytin ja kuvaten asioita niin kuin ne silloin ymmärsin. Olen kokenut sen terapeuttiseksi, vaikka toki mielikuvaani lapsuudesta värittää se mitä nykyään tiedän ja tietenkin se etten muista kaikkea ja sekoitan asioita keskenään. Seuraava teksti käsittelee äitini kuolemaa ja sairauksia: rintasyöpää, migreeniä ja masennusta sekä sitä miten käsittelin kuolemaa lapsena uskonnon ja käytännön elämän kautta ja asioita joita muistan äidistäni. Olin äitini kuollessa muutamaa päivää vaille kahdeksanvuotias. Tämä teksti kuvaa vain yhden lapsen kokemusta, eikä ole yleistettävissä. Lue loppuun