Mä olen kohta 25-vuotias. Ensimmäinen neljännesvuosisata. Se on pitkään tuntunut iältä, jolloin Shit Gets Real, sitä on oikeasti aikuinen. Ja niinhän sitä monella tapaa onkin, silloin esimerkiksi mun tapauksessa lukion alusta on jo 10 vuotta, korkeakoulututkinto suoritettuna, ensimmäinen lapsi täyttää 3. Ja vaikkei kaikilla näitä samoja ”rajapyykkejä” takana ole, on 25 hyvin yleistä aikaa kehityskriisille, alkavalle, käynnissä olevalle, jollakin se voi olla helpottamassa. Kehityskriisin lopputuloksena tiedostettuna ja hyväksyttynä että lapsuus todella oli ja meni, eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Lue loppuun →
[valokuva, jossa on savannia, etualalla heinikkoa, taustalla puita. Keskellä kuvaa kolme seepraa, jotka katsovat suoraan kameraan. Kaksi seeproista seisoo etummaisen seepran takana niin, että ne ovat miltei piilossa, niistä näkyvät vain osittain päät ja toisen selkä, joten näyttää siltä kuin etummaisen seepran pää näkyisi monena.]
Sisältövaroitukset: lastensuojelu, itsensä vahingoittaminen (viiltely), seksuaalinen hyväksikäyttö, syömishäiriö
En muista ensimmäistä kertaa, milloin keksin satuttaa itseäni. Mutta muistan, että jo aika varhaisessa vaiheessa laitoin sormeni uudelleen polttavalle levylle ja pistelin neulalla syvemmälle kuin sillä lailla pienesti nahkan läpi, miten moni lapsi kokeilee sormenpäihin ehkä yhdessä kässäntunnilla. Olin ehkä 9 tai 10 kun uteliaisuudesta kokeilin tehdä itse haavan, ja viereen toisenkin. Jonkun ajan jälkeen keksin myös ensimmäistä kertaa oksentamisen ja fiiliksen, mikä tulee nälän jälkeen kun ei silloin syökään.