Tämä ei ole selviytymistarina

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.]

Ihan jees liikkumisvinkkejä masentuneille

”The last time I found myself trying to hack through that mess during a particularly dark period, I started to come up with my own list of bare-bones, practical tips to help me face the idea of moving again. Now I’m sharing them, in case they might help someone else in a similar position. I stress the word “might.” If you’re depressed, the last thing you need is another a-hole telling you what you should do. But if you’re looking for somewhere to start, I’ve been there too.”

Kun kuulee jonkun antavan liikuntavinkkejä masentuneille, odottaa pahinta. Tää Sarah Kurchakin teksti on kuitenkin hyvä, ja siitä näkyy että kirjoittaja oikeesti tietää mistä kirjoittaa ja kuinka ahdistavia ne ”ulkona mieli piristyy”-heitot on.

Elämää suunnattoman häpeän kanssa

[kuvassa vaalealla puupinnalla violetteja, vihreitä ja vaalean sinisiä syviä lautasia, joissa on varsi kuin kasarissa. Kupit ovat kukkuroillaan puuroa hillosilmän kera. Taempana näkyy rivi teepannuja.]

Sisältövaroitukset: syömishäiriö, pakonomainen liikunta, ahmimishäiriö, maininta oksentamisesta, painopuheet, laihduttaminen, läskifobia

Olen puhunut ihmisille monista ongelmistani. Olen puhunut mm. traumaperäisestä stressihäiriöstäni, ahdistuneisuudesta, paniikkihäiriöstä ja masennuksestani. On kuitenkin yksi ongelma, josta en ole pystynyt puhumaan ihmisille. Käydessäni monia kertoja psykologilla en ole kertaakaan maininnut ongelmaani. Minulla meni tosi kauan ennen kuin pystyin myöntämään edes itselleni, että minulla on syömishäiriö.

Oman kehon valtaaminen takaisin

[kuvassa on ruskea pahvilaatikko, johon on leikattu suorakulmion muotoinen reikä, josta katsoo ruskeamustaraitainen kissa.]

Sisältövaroitus: Seksuaalisen väkivallan maininta

 

Seksuaalisen väkivallan ja sen uhan jälkeen itselläni oli olo, että mun oma keho ei ole mun oma vaan käyttötavaraa muille. Ohessa on omalla kohdallani toiminut vinkkilistani kehon hoitoon, joka on palauttanut omaa vallan tunnetta kehooni.

Huom. lista on kehollisesti vammattoman ihmisen tekemä, joten se on osin ableistinen eikä toimi kaikille.