Puukilaisen runo

[Kuvassa on tyhjä, ryppyinen paperiarkki.]

Sisältövaroitukset: masennus ja sen oireet

Myrkkyä

[Mustavalkoisen kuvan vasemmalla puolella on tumma ihmishahmo, jonka kädet ovat ristissä rinnan päällä ja kämmenet kurkulla. Ihmishahmon pää nojaa taaksepäin ja muuttuu silmien yläpuolella savupilveksi, joka täyttää suuren osan kuvasta ja päättyy kuvan oikeaan reunaan.]

Sisältövaroitukset: itseviha, väkivaltaiset ajatukset

Mun lääkäri ei enää usko, että oon kovin masentunut vaikka vielä pari kuukautta sitten se kuunteli vakavana mun (fyysisiä) ahdistusoireita. ”Toistuvan keskivaikean masennuksen elpymävaihe (remissio)”. Mt-sairaanhoitajan kanssa juttelen mukavia siitä kuinka kivaa on kun joskus jaksaa nähdä kavereita ja sukulaisia.

Sairaus vai persoona?

[kuvassa valokuva oranssista kissasta]

Kaikista vaikeimpia on ne hetket, kun ei tiedä onko jokin asia kiinni persoonasta vai sairaudesta. Kun on elänyt jo vuosia sairauden varjostamana ja ei oikein tiedä kuka on ilman sitä. 

Huomionarvoinen ihminen

[valokuva puussa kököttävästä mustavalkoisesta kissasta, joka katsoo kameraa kohti lehdettömien oksien lomasta. Sen takana näkyy oksia ja sininen taivas]

Sisältövaroitus: itsetuhoisuus (maininta)

Lukijana äm.

Olen pitkän sairaushistoriani aikana kuullut lukemattomia kertoja, miten mielenterveysongelmat ja niiden oireet ovat ”vain huomion hakemista”. Toviin en onneksi ole törmännyt tähän kliseeseen, tai jos olenkin, on joku jo ollut puolustamassa mielenterveysongelmien oikeellisuutta ja vakavuutta. Harmillisen vähän – jos ollenkaan – olen kuitenkin kuullut puhuttavan siitä, miten huomionhakuisuuden leimaaminen huonoksi tai jotenkin epäaidoksi asiaksi on sekin todella ongelmallista.