Lainaus

”Eroon hulluuden romantisoinnista”

”Karhu on nähnyt mielen sairautta läheltä sen verran, että hänellä ei ole harhaluuloja hulluuden jalostavasta vaikutuksesta.

– On banaalia ajatella, että taiteilija on jotenkin uskottavampi, kun se on ollut mielisairaalassa. Jokainen mielisairaalassa ollut tietää, että ei siellä mitään suurteoksia kirjoitella. Jos on seurannut läheltä mistä tahansa syystä sortuvaa ihmistä tietää, että glooria on kaukana siitä arkisesta asiasta.”

Koko teksti tuolla (sisältövaroitukset: itsensä vahingoittamisen maininta, päihteet, laitokset, psykoosi)

Miksi kirjoitan?

spring-211635_960_720

Yhtenä taustaideana tällä blogille oli – aika yllätyksettömästi – tarve jakaa kokemuksia, näkemyksiä, suuttumusta (ja hitusen toiveikkuutta ja voimaantumista). Eli kirjoittaa. Kirjoittaa niin että muut voisivat lukea. Ja kirjoittaa. Ja lukea.

Lue loppuun

Populaareja hulluja eli sairaus ja sen tarinat

cows-yellow-red-green-1912

Anna Ovaska

Sisältövaroitus: itsetuhoisuus

”Hulluuden”, mielensairauden tai psyykkisten häiriöiden – millä nimillä ilmiöistä kulttuurissa puhutaankaan – esitykset ja tulkinnat heijastelevat aikaansa. Kirjallisuudentutkijat Sandra Gilbert ja Susan Gubar hahmottivat 1970-luvun lopulla Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin (Jane Eyre, 1847) kuuluisaa ullakolle lukittua hullua vaimoa, Bertha Masonia eräänlaisena kapinallisena, joka kiteytti kirjoittajansa ahdistuksen miesten dominoimassa kulttuurissa[1]. Patriarkaalisen kulttuurin tukahdutettu puoli tiivistyi järkensä menettäneessä naisessa, joka sytyttää lopulta vankilansa tuleen. Lue loppuun