Mietteitä maailman mielenterveyspäivänä

Kuva AuroraEnt Pixabaystä

Sisältövaroitukset: rakenteellinen syrjintä mielenterveyden ongelmien kanssa eläviä kohtaan, hoitoon pääsemisen vaikeus, Kela, työkkäri (kaikki nämä yhteiskunnallisen keskustelun tasolla); hoidon ja tuen epääminen (myös kuvattuna tilanteena)

Tänään on maailman mielenterveyspäivä ja joka puolella sosiaalista mediaa kehotetaan kysymään, mitä kuuluu. Kysy kavereilta, puolisolta, ystäviltä mitä niille kuuluu. Suora rehellinen kysymys on tärkeä. Ja niin onkin.

Mut mä haluisin avautua nyt jostain muusta. Mielenterveyden ongelmat eivät ole tyhjiössä, ne ovat läsnä ja olemassa tässä yhteiskunnassa. Tukea antavan lähipiirin ja vaikka internetyhteisön avun lisäksi mielenterveysongelmia pitää katsoa myös yhteiskunnallisella tasolla.

Uuden alku vai kuoppa tiessä?

Kuva Alexas_Fotos Pixabaystä

Sisältövaroitukset: maininnat itsemurhasta, toistuvista itsemurhayrityksistä ja itsetuhoisuudesta, hoitopolun toimimattomuus/hoidon saamisen vaikeus, kroonistuneet mielenterveysongelmat, haluttomuus elää tai epävarmuus haluaako elää

Musiikki tapana tunnistaa ja kokea tunteita – vastaus Ylen artikkeliin

Kuva Susan Sewert Pixabaystä

Mielestämme teksti ei tarvitse sisältövaroituksia.

Ahti: Moi Annake! Mä haluaisin jutella siitä, mitä ajatellaan Ylen artikkelista “Hautaa ystäväsi – Me kuuntelemme kuolemaa ja surkeutta romantisoivia kappaleita ymmärtämättä, että ne voivat vahingoittaa meitä syvästi”. Mä luin sen ja mulle tuli tosi epämiellyttävä fiilis siitä. Liitin sen henkilökohtaisiin juttuihin, joista voin kertoa myöhemmin, mutta myös yleisemmässä keskustelussa olevaan tapaan halveksia pääasiassa nuorten ihmisten kulttuuria ja tunteidenkäsittelyn tapoja sekä iloisuuden ja onnellisuuden pakkoon. Koin kyllä myös, että siinä oli ihan turhaa sensaatiohakuisuutta ja tutkijoiden haastatteluvastauksista oli tehty liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Mitä sä mietit siitä?

Kun mindfulness ja tuottavuusajattelu kohtaavat

Helsingin sanomien jutussa haastatellaan Helsingin yliopiston tutkijoita Mira Karjalaista ja Ilmari Kortelaista työelämään ujuttautuneesta mindfulnessista. Kun tuottavuusajattelu ja mindfulness kohtaavat, lopputuloksena ei olekaan yksilön kasvanut hyvinvointi. ”Henkisistä” harjoitteista tulee yksi kyvykkyyden todistelun muoto muiden joukossa. Lisäksi mindfulnessin tarjoaminen ratkaisuksi työntekijän huonoon vointiin vastuuttaa työntekijän tämän pahoinvoinnista, vaikka ongelmaolisi rakenteellinen.

Mielen keskittämiseen ja rauhoittamiseen tähtäävistä meditaatiotekniikoista, joista mindfulnesskin juontaa, ollaan ajauduttu jo varsin kauas siinä vaiheessa, kun mindfulnessin tarkoituksena pidetään yrityksen tai yksilön tuottavuuden ja tehokkuuden parantamista. Lisäksi mindfulness-ohjaajana saa toimia kuka tahansa, eikä harjoituksia ole millään tavalla standardoitu. Taitamaton ohjaaja saattaa aiheuttaa osalle ihmisistä ainakin jonkinnäköistä haittaa ja hankalaa oloa – radikaalit ovat aiemminkin kirjoittaneet siitä, ettei meditaatio sovi kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin.

– Pussirotta

P.S. muuten radikaalit ovat sitä mieltä, ettei terveydenhuollonkaan pidä korvata lääkitystä, seurantaa ja keskusteluapua lähettämällä potilaita kotiin laskemaan hengenvetojaan kun seinät kaatuvat päälle.