Kotityöt maailmankudoksena

Kuva Mabel Amber, still incognito… Pixabaystä

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Lepikkö-nimisessä blogissa, jota voi lukea täältä: https://lepikko.noblogs.org . Julkaisemme tekstin uudelleen sen kirjoittajan luvalla.

Mulle kotityöt on elämän rakenne, verkosto joka pitää mun elämän koossa. Kotityöt mahdollistaa jakamista ja yhteyttä toisiin ihmisiin, eliöihin ja ei-elollisiin olentoihin.

Uusintaminen on elämän luomista joka päivä ja joka hetki. Toistuvat kotityöt tekee elämän mahdolliseksi. Kotityön tekijä luo ja tekee elämää ja tuottaa suhteita jotka mahdollistaa elämän kudoksen. Tärkeää on, miten tekee, miten toistaa. Se, miten tekee jokapäiväisiä kotitöitä, määrittää ja muuttaa, mihin suuntaan mennään.

Ahtaat marginaalit

[punatiiliseen seinään maalattu valkoisella yksisarvinen, joka nostaa toista etujalkaansa. Sen ympärillä on viisi tähteä ja toisen jalan alla numerosarja]

Monisuhteisena ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana saattaa joutua piilottelemaan omia tunteitaan ja ihmissuhteitaan vuosienkin ajan.

Elämänsä rakkaimmista ihmisistä kertoessa joutuu joka kerta harkitsemaan, onko kyseisessä sosiaalisessa tilanteessa turvallista tulla kaapista. Ajatusmylly lähtee pyörimään niin sukujuhlissa kuin työpaikallakin. Mitä sanoja käytän? Jaksanko selittää, mahdollisesti jopa puolustaa omia elämänvalintojani? Miten ilmaisen itseäni niin, etten joutuisi valehtelemaan tai pienentämään itseäni aivan kohtuuttomasti, kuitenkin niin, ettei minua pidetä oman elämäntapani tuputtajana? Jatkuuko työsopimukseni, jos minut nähdään kumppani(e)ni kanssa kaupungilla?