Hyvästit lapsuudelle jota ei ikinä ollut

[kuvassa Tove Janssonin mustavalkoinen piirros, jossa Muumit-sarjan hahmo Mörkö katsoo valaisevaa, maassa olevaa öljylamppua kädet koholla, on yö]

Sisältövaroitukset: insesti, lasten seks. hyväksikäyttö, itsemurha, viiltely, dissosiaatio, alipaino&syömishäiriö (maininta), seksi (maininta), lääkäri, sairaala, lastensuojelulaitos, sossu, terapia, maailmanloppu, meteoriitti, pakko-oireet, yksinäisyys, vanheneminen, kuolema (kuvailua), hämähäkki, koulukiusaus (maininta), ableistinen slurri

Mä olen kohta 25-vuotias. Ensimmäinen neljännesvuosisata. Se on pitkään tuntunut iältä, jolloin Shit Gets Real, sitä on oikeasti aikuinen. Ja niinhän sitä monella tapaa onkin, silloin esimerkiksi mun tapauksessa lukion alusta on jo 10 vuotta, korkeakoulututkinto suoritettuna, ensimmäinen lapsi täyttää 3. Ja vaikkei kaikilla näitä samoja ”rajapyykkejä” takana ole, on 25 hyvin yleistä aikaa kehityskriisille, alkavalle, käynnissä olevalle, jollakin se voi olla helpottamassa. Kehityskriisin lopputuloksena tiedostettuna ja hyväksyttynä että lapsuus todella oli ja meni, eikä sitä enää koskaan saa takaisin.

Pakko-oireisesta häiriöstä

[kuvassa lähikuva punaisista pyöreistä lehdistä, joissa on mustia läikkiä. Niiden taustalla näkyy sininen taivas]

Olen lukenut elämäni aikana paljon hyviä kirjoituksia masennuksesta, syömishäiriöistä, paniikkihäiriöistä ja psykoottisista häiriöistä, mutten juuri yhtään pakko-oireisesta häiriöstä. Siksipä kirjoitan sen itse nyt – minulla ei ole psykiatrian tai psykologian tutkintoa, mutta omakohtainen kokemus ja tieteelliset julkaisut toimivat tässä lähteenäni.

Kaksi ja puoli vuotta itkua ja hammastenkiristystä – turhaanko?

[kuvassa aavikkokettu istuu kannon päällä]

Sisältövaroitukset: lääkkeet, itsetuhoisuuden maininta

Kerron tarinani psyykenlääkityksestä vastineena Helsingin Sanomissa viime viikolla julkaistulle jutulle, jonka mukaan ”tanskalaisprofessori tyrmää psyykenlääkkeet”.

Hakeuduin YTHS:n mielenterveyspuolelle vähän yli kolme vuotta sitten. Kävin psykologilla ja psykiatrilla ja sain Kelan kuntoutuspsykoterapiaa suosittelevan lausunnon. Suhtauduin silloin varauksella lääkitykseen ja sanoin sen psykiatrille. Silloin tehtiin hyvin lyhyt kahden viikon lääkekokeilu pienillä annoksilla. Sain sen käsityksen, että jotain oli kokeiltava, jotta Kela ottaisi tosissaan terapiahakemukseni ja kilttinä tyttönä sitten kokeilin. Ei tuntunut mitään hyötyjä, joten se lääkitys lopetettiin.