Tukekaa lähipiirinne ilonpilaajia!

Kuva vargazs Pixabaystä

Sisältövaroitukset: vähemmistöstressi, mainintoja rasismista, seksismistä ja homofobiasta

Pidän feminististä ilonpilaajuutta tärkeänä feministisenä käytäntönä. Se on aina haastavaa ja vaatii rohkeutta, mutta moraalisesti se on tärkeää, velvoittavaakin. Kuitenkin on tiettyjä erityisen vaikeita tilanteita joissa joudun kamppailemaan poikkeuksellisen paljon sen välillä olenko ilonpilaaja vai olenko hiljaa.

Kukaan ei jätä ja inhoan hiihtää

[Valokuvassa oranssireppuinen henkilö hiihtää lumisessa metsässä kapeaa polkua kamerasta poispäin.]

 

 

Kuuntelin bussissa podcastia, jossa käsiteltiin aromanttisuuden ja aseksuaalisuuden marginalisoitua asemaa. Kuunteleminen antoi minulle ajatuksen, että ehkä seurustelemattomuuteni (nyt ja jo pitkään) ei välttämättä johdu pelkästään siitä, että olen vaikea tai hankala tai epämiellyttävä ihminen, vaan se voi johtua myös siitä, että yhteiskuntamme käsitykset romanttisesta rakkaudesta ja parisuhteista on rakennettu alloromanttisten ehdoilla.