Kuolemia jotka olisi luultavasti voitu estää…

[Sisältövaroitus: itsemurhat]

…jos maamme turvapaikkapolitiikka ei olisi näin epäinhimillistä, jos Migri ei olisi täysin hatusta vetämällä keksinyt muuttaa turvallisuuslinjauksia, jos vastaanottokeskuksissa tarjottaisiin apua kun sitä tarvitaan.

Mielenterveysseuran tiedotteessa lukee:

Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen asiakkaiden kautta on tullut tietoa, että viime viikkoina pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa on ollut useita itsemurhia ja itsemurhayrityksiä.

Itsemurhat ja itsemurhayritykset kertovat turvapaikanhakijoiden toivottomuudesta. Ainakin osaan näistä murheellisista teoista voitaisiin vaikuttaa keskusteluavun keinoin. Kun on mahdollisuus tulla kuulluksi ja kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, arvokkaana sinänsä, mieli voi löytää toivon pilkahduksen.

Toivo auttaa etsimään uusia ratkaisuja ja vie ajatukset pois kuolemasta. Turvapaikanhakijoilla on tarve tulla kuulluksi ja saada kertoa siitä, kuka on ja miten on joutunut jättämään kotinsa ja kotimaansa.

Laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (17.6.2011/746) säädetään, että on otettava huomioon erityistarpeet, jotka johtuvat kansainvälistä suojelua hakevan haavoittuvuudesta, kuten iästä tai fyysisestä tai psyykkisestä tilasta. Lain mukaan haavoittuva asema ja siitä johtuvat erityistarpeet selvitetään yksilöllisesti kohtuullisen ajan kuluessa asian vireille tulon jälkeen. Erityistarpeet otetaan huomioon koko kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn ajan. Viime aikoina Suomessa ei ole selvästikään pystytty toimimaan lain mukaisesti.

Vastaanottokeskuksissa henkilöstön määrä suhteessa turvapaikanhakijoihin on monin paikoin riittämätön. Henkilöstö tarvitsee myös lisää keinoja käsitellä asioita yhdessä asukkaiden kanssa. Tähän löytyy erilaisia työkaluja.

Mielenterveysseuran ryhmämuotoisella valmennusmallilla voidaan helpottaa turvapaikan hakijoiden stressiä ennaltaehkäisevästi ja vahvistaa heidän taitoaan huolehtia mielenterveydestä. Migri eli maahanmuuttovirasto on kehittänyt keinoja tukea turvapaikanhakijoiden mielenterveyttä vastaanottokeskuksissa.

Näitä keinoja tulisi saada paremmin henkilöstön tueksi vastaanottokeskuksissa. Itsemurhan jälkeen vastaanottokeskuksissa tulisi myös olla valmiudet käsitellä tapahtunutta, jotta toivottomuus ja epätoivoiset ratkaisumallit eivät yleistyisi.

Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa maksutonta yksilöllistä keskusteluapua myös turvapaikanhakijoille ja pystyy järjestämään maahanmuuttajataustaisille asiakkaille tarvittaessa tulkkauksen. Joillekin avun saamisen esteeksi muodostuu jopa paikallisliikenteen bussilipun hinta, jota kaikki vastaanottokeskukset eivät myönnä edes itsetuhoisuuden vuoksi apua pyytävälle.

On tärkeää, että maahanmuuton linjaukset turvallisista maista tehdään huolella niin, että virheellisten päätösten mahdollisuus olisi minimaalinen. Lisäksi vastaanottokeskusten henkilöstöllä tulee olla valmius lain edellyttämällä tavalla tunnistaa asiakkaiden psyykkisen tuen tarve sekä mahdollisuus ohjata heitä tarvittaessa myös vastaanottokeskusten ulkopuolisen avun piiriin.

Valkotakkisten armoilla

[surrealistisessa kuvassa musta tausta, jossa on ympäriinsä valkoisilla ääriviivoilla rajattuja ihmisten kasvoja. Osalla ihmisistä on punaiset hiukset, osalla maalauksia kasvoissa. Niiden seassa on vaaleansinisiä alueita, joihin on maalattu sinisellä ja punaisella tyylitelty silmä sekä punakyntisiä käsiä.]

Minä olen musta nainen Suomessa. Tämä itsessään riittäisi luomaan ahdistusta elämääni (koska yhteiskunta jossa elän on rasistinen ja seksistinen) mutta ei, identiteettini on monimutkainen. Olen myös äiti joka ei ole edes yh koska yhteishuoltajuus on vitusti kivempaa (not). En ole rikas, en hetero, en koulutettu, en työelämässä, en kristitty… (En enää ole varma olenko cisnainenkaan.) Tähän päälle kiva soppa traumoja, masennusta, ahdistusta ja ajoittaisia aistiharhoja. Psykoterapiaa tarviin, oon tiennyt tarvinneenni jo kauan ja todellakin haluisin siihen mahdollisimman pian.

Älä käytä autismia leimakirveenä

[kuvassa sinipunakirjavalla taustalla teksti ”Autismi on diagnoosi. Älä käytä sitä leimakirveenä.”]

Laitetaan somen puolelta tännekin tämä.

Radikaalit muistuttavat Jari Tervoa muutamasta tosiseikasta: Neuroepätyypillisyys ei tee kenestäkään yhtään alttiimpaa rasistisille ajatuksille eikä vaikuta asenteisiin muutenkaan mitenkään. Autismi on diagnoosi, josta ei voi oppia pois kuten rasismista. Suosittelemme Jarille myös oman asennemaailman kriittistä tarkastelua ja turhien leimakirveiden siivoamista pois kielenkäytöstä. Rasismia voi (ja pitää) vastustaa ilman syrjittyjen vähemmistöryhmien stigman vahvistamista. Ja rasismin medikalisointi vie keskustelun pois yhteiskunnallisista rakenteista, joissa rasismi pesii.

Katso myös Autismi- ja aspergerliiton tiedote: Jari Tervon väite autistisesta kansasta harhaanjohtava.

 

Johanna Hedvan Sick Woman Theory

The inevitability of violence at a [Black Lives Matter] demonstration – especially a demonstration that emerged to insist upon the importance of bodies who’ve been violently un-cared for – ensures that a certain amount of people won’t, because they can’t, show up. Couple this with physical and mental illnesses and disabilities that keep people in bed and at home, and we must contend with the fact that many whom these protests are for, are not able to participate in them – which means they are not able to be visible as political activists.

There was a Tumblr post that came across my dash during these weeks of protest, that said something to the effect of: “shout out to all the disabled people, sick people, people with PTSD, anxiety, etc., who can’t protest in the streets with us tonight. Your voices are heard and valued, and with us.” Heart. Reblog.

So, as I lay there, unable to march, hold up a sign, shout a slogan that would be heard, or be visible in any traditional capacity as a political being, the central question of Sick Woman Theory formed: How do you throw a brick through the window of a bank if you can’t get out of bed?