Otin tänään iltalääkkeet telkkarin edessä (runo)

[kuvassa Vincent van Goghin maalaus, jossa kasvokuva valkoisesta, parrakkaasta henkilöstä. Päässä on sininen lakki jossa lukee ”postes” ja hartioita peittää sininen takki, jonka kaksi keltaista nappia näkyvät. Tausta on vihreä, kuvioituina pienin ympyröin ja vaalein ja oranssein kukin.]

 

 

Olen kyllästynyt siihen kuinka
pillereitä telkkarin ääressä popsiva nuori
on kuva sille kuinka ihmiset pakenevat todellisuutta.
Eivät kestä, piilottavat tunteensa, piiloutuvat itseltään ja toisiltaan

”Minä en seiso kahden oven edessä” (kolme runoa)

[kuvana valokuva järvestä havupuiden oksien läpi]

kuva: aikoara

Sisältövaroitukset: transfobia, lihavuusfobia, syömishäiriöajattelun kuvaus, transpolin hoitokäytäntöjen kuvaus, viittaus itsetuhoisuuteen, viittaus binääriseen ajatteluun.

 

Ehkä ”dysforiasi” on vain sitä
että inhoat lihavuuttasi
kehosi heiluvia, höllyviä, haaveilevia muotoja
vatsaasi joka laskeutuu poimuina
kerroksina joiden väliin hukkuu

”Elämäni” voisi olla otsikko työkkärin motivaatiokurssilla (runo)

[kuvassa lähikuva vihreästä kasvin lehdestä, jonka päällä on pisaroita]

Elämäni,

Mitä kertoisin?

”Elämäni” voisi olla otsikko jossain työkkärin motivaatiokurssilla,
yliopiston luovan kirjoittamisen kurssilla,

”En tule koskaan kuulumaan tuohon joukkoon” (runo)

[kuvassa harmaa, kulunut ja pinnaltaan epätasainen seinä]

Valtion virastotalo.
Istun college-housuissa, hupparissa ja itse leikattujen hiusteni kanssa
edessäni korkeakouluopiskelijan lounas.
Katson ympärilläni olevia kaupungin työntekijöitä,
Seurueissa iloisesti rupatellen,
Ja ajattelen:
En koskaan tule kuulumaan tuohon joukkoon.