Kuinka tehdä vastaanotolle menosta helpompaa ja turvallisempaa?

[kuvassa kaksi villisian poikasta myllätyllä ruohikolla]

Monelle tuttu tilanne: pakko olisi mennä lääkärille/psykiatrille/hoitajalle/psykologille, mutta ajatuskin tuntuu vaikealta. Syitä tähän on monia.

Tässä muutama vinkki josta voi olla hyötyä:

Aikojen sopiminen:
-Älä suostu ottamaan aamuaikoja vain siksi, että pitäisi vaikuttaa jotenkin kunnolliselta kansalaiselta, vaan sano suoraan, jos ne on liian vaikeita, eikä aamuisin pysty toimimaan kunnolla.
-Jos puhelimessa puhuminen on vaikeaa, voisiko joku soittaa puolestasi? ”Mulle oli ihan tosi suuri apu, kun ystävä soitti mun puolesta terveyskeskukseen pari viikkoa sitten. Puhelimessa asioiminen jännittää ja ahdistaa muutenkin ihan tarpeeksi.”

Suodatan sinut somestani

[Kuvassa on suloinen, mutta uupuneen näköinen rilakkuma-karhu. Karhulla on silmien alla pussit ja kädessä uniriepu.]

Teen hiljaista työtä. Klikkaan unfollow-, unfriend- ja unlike-nappeja sosiaalisissa medioissani, harvoin tosin ajoissa. Pahan olon myrkky on jo tipahtanut vatsan pohjalle ja leviää sieltä koko kehoon. Syke nousee ja ajatukset laukkaavat. Miksi minun kehoni ja maailman välissä ei ole suodatinta?

Koukuttava koteloituminen

Mielen sairauksien kanssa eläminen on minulle taistelua omaa itseään vasten, samalla kun suojaa hakee muiden sijaan itsestään. Itseensä käpertyminen voi olla suojamekanismi torjuntaa vastaan, pysähtymistä uuden tilanteen arvioimiseen tai muiden tunteiden säästämistä.