suru

Musiikki tapana tunnistaa ja kokea tunteita – vastaus Ylen artikkeliin

Kuvassa kreikkalaistyylinen kulunut patsas, jonka päässä on modernit kuulokkeet.
Kuva Susan Sewert Pixabaystä

Mielestämme teksti ei tarvitse sisältövaroituksia.

Ahti: Moi Annake! Mä haluaisin jutella siitä, mitä ajatellaan Ylen artikkelista “Hautaa ystäväsi – Me kuuntelemme kuolemaa ja surkeutta romantisoivia kappaleita ymmärtämättä, että ne voivat vahingoittaa meitä syvästi”. Mä luin sen ja mulle tuli tosi epämiellyttävä fiilis siitä. Liitin sen henkilökohtaisiin juttuihin, joista voin kertoa myöhemmin, mutta myös yleisemmässä keskustelussa olevaan tapaan halveksia pääasiassa nuorten ihmisten kulttuuria ja tunteidenkäsittelyn tapoja sekä iloisuuden ja onnellisuuden pakkoon. Koin kyllä myös, että siinä oli ihan turhaa sensaatiohakuisuutta ja tutkijoiden haastatteluvastauksista oli tehty liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Mitä sä mietit siitä?

Lue loppuun →

Kukaan ei jätä ja inhoan hiihtää

RM_150118

[Valokuvassa oranssireppuinen henkilö hiihtää lumisessa metsässä kapeaa polkua kamerasta poispäin.]

 

 

Kuuntelin bussissa podcastia, jossa käsiteltiin aromanttisuuden ja aseksuaalisuuden marginalisoitua asemaa. Kuunteleminen antoi minulle ajatuksen, että ehkä seurustelemattomuuteni (nyt ja jo pitkään) ei välttämättä johdu pelkästään siitä, että olen vaikea tai hankala tai epämiellyttävä ihminen, vaan se voi johtua myös siitä, että yhteiskuntamme käsitykset romanttisesta rakkaudesta ja parisuhteista on rakennettu alloromanttisten ehdoilla.

Lue loppuun →