Miksi mun terveydellä ei ole väliä, jos mä en tuota rahaa?

[kuvassa valokuva selällään uivan saukon päästä ja etukäpälistä. Sen etukäpälät ovat koholla ja sen ympärillä on tyrskyjä]

Kävin tänään puhumassa Työllisyyspalvelujen virkailijan kanssa siitä, että pääsisinkö kuntouttavaan työtoimintaan. Puhumattakaan siitä, että jouduin kertoon mun sairaushistorian muhun nihkeästi suhtautuvalle tyypille, mua ihmetyttää myös koko Työkkärin ja yhteiskunnan asenne.

Pakkorako

[kuvassa oksalla kaksi harmaata kyyhkyä, jotka katsovat toisiaan. Takana näkyy vihreitä lehtiä]

Sisältövaroitukset: köyhyys, lääkkeet, syömishäiriömaininta

-Mul on ollu tosi paska olo jo monta päivää.
-Tosi ikävää. Haluutsä neuvoja?
-Joo.
-Ootsä muistanu ottaa sun lääkkeet?
-No, oon ottanu ne joihin mulla on varaa.
-Miten niin ne joihin on varaa?

”Juuson” kauhistelu ei huvita

[kuvassa Franz Marcin maalaus kahdesta sinisestä varsasta, jotka kyhnyttävät toisiaan. Tausta on vaalea.]

Omassa somekuplassani on lähinnä peukuteltu ”Juusolle” joka ei Ylen uutisen mukaan käy töissä tai opiskele eikä aiokaan ”koska ei huvita”. Tiedän kuitenkin millaisille urille tämän tyyppiset uutiset keskustelun tässä poliittisessa tilanteessa vievät:

”Kamalaa, tyhjästäkö maksetaan!” ”Kaikki me kunnialliset ihmiset maksamme harrastelun!”

Ei ihmetytä, ovathan kaikki Kelan johtajasta lähtien sitä mieltä, ettei ”pelkästä olemisesta tulisi maksaa”. (Ai ei vai? Ja pöh sanon minä.*)

Ei sun vaan yhteiskunnan vika

[kuvassa Vasili Kandinskin maalaus, jossa värikkäitä tyyliteltyjä kissan päitä]

Puoliso kotiutui kaveriltaan aamuyöstä. Hällä oli paska olo. Puhuttiin. Hän oli vaan viettänyt iltaa seurassa jossa jonkun ihmisen puheet oli saanut hänet tavallista tietoisemmaksi tilanteestaan kuntoutustuella, että valmistuminen on epävarmaa, pystyykö tekemään töitä, jos sellaisia jollain ilveellä sattuisi saamaan.