Voisiko terapeutti haastaa normeja?

SV: transihmisten rakenteellinen syrjintä, transpoliklinikat

Psykoterapeutin etsiminen on vaikeaa, sen tietävät varmaan kaikki. Parinkymmenen sähköpostin lähettämisen jälkeen olen todennäköisesti vielä maratonin ensimetreillä. Minua on alkanut jo tässä vaiheessa mietityttää, vaadinko liikaa tulevalta terapeutiltani. Missä määrin saan olettaa hänen kunnioittavan ihmisoikeuksiani ja oikeutta määrittää omasta kehostani?

”POC-terapian tarpeessa?”

Myös siitä on tutkimustietoa**, että rodullistetut potilaat altistuvat usein psykiatrisen tiedon valkoisuudelle, ja rakenteelliselle rasismille. Lisäksi psykoterapiapalveluissa on taipumus irrottaa yksilö yhteiskuntapoliittisesta kontekstista, mikä on hyvin ongelmallista ihmisille, joiden haavat sijoittuvat pääosin sosiaalipoliittisiin kokemuksiin, kuten rasismiin, seksismiin, islamofobiaan tai näiden risteymiin. Ihmisten irrottaminen heidän sosiaalisesta positiostaan voi tehdä heistä osin näkymättömiä terapeutin edessä. Se mitätöi heidän kokemuksiaan, mikä taas voi toisintaa traumaa.

Lue koko teksti täältä. 

Valkotakkisten armoilla

[surrealistisessa kuvassa musta tausta, jossa on ympäriinsä valkoisilla ääriviivoilla rajattuja ihmisten kasvoja. Osalla ihmisistä on punaiset hiukset, osalla maalauksia kasvoissa. Niiden seassa on vaaleansinisiä alueita, joihin on maalattu sinisellä ja punaisella tyylitelty silmä sekä punakyntisiä käsiä.]

Minä olen musta nainen Suomessa. Tämä itsessään riittäisi luomaan ahdistusta elämääni (koska yhteiskunta jossa elän on rasistinen ja seksistinen) mutta ei, identiteettini on monimutkainen. Olen myös äiti joka ei ole edes yh koska yhteishuoltajuus on vitusti kivempaa (not). En ole rikas, en hetero, en koulutettu, en työelämässä, en kristitty… (En enää ole varma olenko cisnainenkaan.) Tähän päälle kiva soppa traumoja, masennusta, ahdistusta ja ajoittaisia aistiharhoja. Psykoterapiaa tarviin, oon tiennyt tarvinneenni jo kauan ja todellakin haluisin siihen mahdollisimman pian.

Anoreksia, terapia ja valta – eräs sairaskertomus

Sisältövaroitukset: syömishäiriö,  laihduttaminen, itsensä vahingoittaminen, ruokamäärien ja kilomäärien kuvailu

(hoikistunut)

Ensimmäistä kertaa ajattelen laihduttamista ala-asteen viidennellä luokalla, lähtiessäni terveystarkastuksesta. Terveydenhoitaja on kysellyt minulta uudestaan ja uudestaan syömisestäni, hän haluaa tietää, kuinka pyöreä tyttö on yhtäkkiä laihtunut kuusi kiloa.