Mindfulness ei ratkaise kaikkea

[Piirroskuvassa on sinisten perhosten ympäröimä karhu, joka levitoi ”meditointiasennossa” lammen yläpuolella.]

Kuvan on tehnyt Robert Bissell, jonka töitä voi ihailla täällä. Kuvaa käytetään tekijän luvalla.

Sisältövaroitukset: lyhyitä mainintoja lääkkeistä, kaltoinkohtelusta, dysforiasta, väkivallasta, diagnooseista ja oireista

Huippusuositulla mindfulnessilla on ansionsa, mutta myös sen puutteista on puhuttava. Tämä juttu ei luettele myönteisiä puolia, koska niitä hypetetään jo.

Sen sijaan tarjoan kolme pointtia, joita olisi myös syytä tuoda keskusteluun.

1. Mindfulness ratkaisee oloja, ei olosuhteita

Stressi kuuluu elämään, mutta joskus se on pitkittynyttä. Esimerkiksi liian kuormittavat työtaakat tai byrokratialoukut ovat asioita, joissa fokuksessa ei tulisi olla yksilön suorituskyky.

Hyvästit terapeutille

[Kuvassa on Marcia Baldwinin ”Feed me”-niminen maalaus, jossa on pieni pörröinen possu, joka näyttää vähän apealta ja mietteliäältä.]

Sisältövaroitus: kuolema

 

Lopetin taas yhden terapian olosuhteiden pakosta.

Olen sanonut kipeitä hyvästejä ennenkin.

Tabujuttuja ja virallisia tarinoita

[kuvassa pillerinpyörittäjä pyörittää lantapalloa]

Sisältövaroitukset: lääkkeet, dementia, sivuvaikutukset, epäluottamus terveydenhuoltoon, ahdistus ja trauma (mainintoina)

Psykiatrian poliklinikoilla on jo hyvän aikaa pyritty vähentämään rauhoittavien lääkkeiden ja nukahtamislääkkeiden määräämistä potilaille. Nuorempana olen käynyt läpi sateenkaarenvärisen nappulakirjon SSRI-lääkkeistä neurolepteihin, epilepsialääkkeisiin ja litiumiin, mutta seurannan ollessa luokattoman heikkoa ja diagnoosin väärä, kärsin lähinnä niiden karmeista sivuvaikutuksista. Ainoat ahdistuksiin, takaumiin ja unettomuuteen tepsivät lääkkeet ovat minun kohdallani olleet rauhoittavat lääkkeet sekä nukahtamislääkkeet. Olen käyttänyt niitä useamman vuoden ajan tarvittavina lääkkeinä – vastuullisesti, toleranssin nousematta ja tauottaen. Muita lääkkeitä en ole käyttänyt vuosiin.

Pakko-oireisesta häiriöstä

[kuvassa lähikuva punaisista pyöreistä lehdistä, joissa on mustia läikkiä. Niiden taustalla näkyy sininen taivas]

Olen lukenut elämäni aikana paljon hyviä kirjoituksia masennuksesta, syömishäiriöistä, paniikkihäiriöistä ja psykoottisista häiriöistä, mutten juuri yhtään pakko-oireisesta häiriöstä. Siksipä kirjoitan sen itse nyt – minulla ei ole psykiatrian tai psykologian tutkintoa, mutta omakohtainen kokemus ja tieteelliset julkaisut toimivat tässä lähteenäni.