Transihmisten lisääntymiskyky – kommentti Duodecimin artikkeliin

–

Sisältövaroitukset:  transpolit ja niiden vallankäyttö, medikalisoitu vallankäyttö

–

Ida Porkka, Pekka Jylhä, Teemu Kärnä, Monica Ålgars, Lotta Tynkkynen, Heini Saikkonen ja Outi Linnaranta (2022) kirjoittavat Duodecimin artikkelissa ”Sukupuoli-identiteetti ja vanhemmuus” transsukupuolisten, sukupuolenkorjaushoitoja läpikäyneiden ihmisten biologisten lasten hankkimisesta. Kirjoittajat ovat (osin transpoleilta tuttuja) psykologeja, lääkäreitä ja tutkijoita, ja he käsittelevät aihetta lehden linjan mukaisesti lääketieteen näkökulmasta. Itse tulen humanistisilta aloilta ja vaikka transpoli on myös minulle osittain tuttu, olen ollut siellä vain potilaan roolissa. Ajattelin kuitenkin kommentoida tätä artikkelia, sillä se oli lääketieteen sisällä varmaankin virkistävä keskustelunavaus.

Transnuoret eivät ole ongelma

Image by Frank Steven from Pixabay

Sisältövaroitukset: transfobia, transpolit

Hesari kirjoitti pitkän jutun transsukupuolisuudesta, jossa pohdittiin lähinnä sitä, miksi nykyisin transpolille hakeutuu niin paljon nuoria transmiehiä ja transmaskuliinisia ihmisiä. Jutun on kirjoittanut Anna-Stina Nykänen ja se perustuu paljolti Tampereen transpoliklinikan Teemu Kärnän haastattelulle. Puran tässä tekstissä ajatuksia sekä tunteita jutusta. Artikkeli on valitettavasti maksumuurin takana. Aloitan yksinkertaisimmista asioista ja etenen vähän monimutkaisempiin.

Voisiko terapeutti haastaa normeja?

SV: transihmisten rakenteellinen syrjintä, transpoliklinikat

Psykoterapeutin etsiminen on vaikeaa, sen tietävät varmaan kaikki. Parinkymmenen sähköpostin lähettämisen jälkeen olen todennäköisesti vielä maratonin ensimetreillä. Minua on alkanut jo tässä vaiheessa mietityttää, vaadinko liikaa tulevalta terapeutiltani. Missä määrin saan olettaa hänen kunnioittavan ihmisoikeuksiani ja oikeutta määrittää omasta kehostani?

Rakkaussuhteiden tuhoisat skeemat ja binäärit sukupuolimallit – kuinka tukea skeemojen kanssa kamppailevaa?

Kuva christels Pixabaystä

Yritän tässä tekstissä kuvailla tunteita, jotka tulevat siitä, kun itseä häpäisevät ja itsetunnon hävittävät skeemat ottavat vallan. Koen, että tästä teemasta on julkisuudessa erittäin vähän keskustelua, varsinkaan skeemojen merkityksestä suhteessa binäärisiin sukupuolen malleihin. Keskustelua tarvittaisiin, jotta me vahingollisten skeemojen kanssa kamppailevat voisimme tuntea olevamme olemassa ja jotta meistä välittävät ihmiset osaisivat tukea meitä.