Musiikki tapana tunnistaa ja kokea tunteita – vastaus Ylen artikkeliin

Kuva Susan Sewert Pixabaystä

Mielestämme teksti ei tarvitse sisältövaroituksia.

Ahti: Moi Annake! Mä haluaisin jutella siitä, mitä ajatellaan Ylen artikkelista “Hautaa ystäväsi – Me kuuntelemme kuolemaa ja surkeutta romantisoivia kappaleita ymmärtämättä, että ne voivat vahingoittaa meitä syvästi”. Mä luin sen ja mulle tuli tosi epämiellyttävä fiilis siitä. Liitin sen henkilökohtaisiin juttuihin, joista voin kertoa myöhemmin, mutta myös yleisemmässä keskustelussa olevaan tapaan halveksia pääasiassa nuorten ihmisten kulttuuria ja tunteidenkäsittelyn tapoja sekä iloisuuden ja onnellisuuden pakkoon. Koin kyllä myös, että siinä oli ihan turhaa sensaatiohakuisuutta ja tutkijoiden haastatteluvastauksista oli tehty liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Mitä sä mietit siitä?

Sairaus vai persoona?

[kuvassa valokuva oranssista kissasta]

Kaikista vaikeimpia on ne hetket, kun ei tiedä onko jokin asia kiinni persoonasta vai sairaudesta. Kun on elänyt jo vuosia sairauden varjostamana ja ei oikein tiedä kuka on ilman sitä. 

Tunteet, miks ootte niin vaikeet?

[kuvassa sivulta päin otettu kuva kyhmyjoutsenesta, joka ui vedessä. Sen kaula on mutkalla kun se sukii sulkiaan. Kolme untuvaista poikasta on sen selässä, siipien muodostamassa pesässä]

sisältövaroitukset: hylkäämisen pelko, mustasukkaisuus, häpeä

Isäni on ollut henkisesti läsnä elämässäni alle kymmenen vuotta pian kolmestakymmenestä ikävuodestani. Lapsuusmuistoja hänestä ovat lähinnä yksinäisyys, tuntikausien odotus milloin minkäkin harrastuksen jälkeen tai pitkillä automatkoilla, myöhästyminen joka paikasta. En syytä isääni lapsuuteni missaamisesta, mutta on myös kestänyt tähän asti tajuta kuinka suuri vaikutus lapsuudellani on tämänhetkiseen elämääni ja ihmissuhteisiini.

Pieniä hylkäämisiä

[kuvassa Edvard Munchin maalaus, jossa tummassa huoneessa oleva takaa sivulta kuvattu valkomekkoinen lapsi raottaa verhoa. Ikkunasta tulee kirkasta valoa]

Lukijana Joonas.

Tapasin äskettäin muissa asioissa psykologia, joka ohimennen kommentoi heitteleviä mielialojani ja epävakauden hylkäämisenpelkoa. Hän arveli, että yhtäkkiä tulevat mielialan muutokset, siis ne pahempaan suuntaan menevät, saattavat johtua tiedostamattomista hylätyksi tulemisen kokemuksista, ja kehotti minua tarkkailemaan tällaisia arjessa sattuvia kokemuksia.