Minä olen kärsinyt nukahtamisongelmista ja unettomuudesta lähes puolet elämästäni. Kuten kaikessa muussakin, on uniongelmissa joskus helpompia, joskus vaikeampia kausia. Joskus riittää, että jaksan odottaa unentuloa ahdistuksen riepottelemana aamuyön puolelle, jonka jälkeen nukun ongelmitta niin kauan, kuin nukkua voin. Joskus myöhäistä unentuloa seuraavat aamun mittaan tapahtuvat heräilyt, pahimpina aamuina nousen suosiolla ylös kuudelta, kun totean, että tässä vaiheessa nukahtaminen on jo myöhäistä.
[kuvassa mustavalkoinen lähikuva leijonan naamasta. Sen silmät ovat kiinni]
”Ootpa väsyneen näkönen..”
”Ootko vasta herännyt..”
Tarvitsen paljon unta, usein nukun päivälläkin. Mitä huonommassa jamassa, sitä enemmän on nukuttava. Unirytmi on usein hukassa. Herätessä neljältä iltapäivällä tulee hyvin tietoiseksi siitä ettei onnistu käymään ”kunnon kansalaisesta”. Kun ei ole vuorotyötäkään selitykseksi.
[kuvassa vaalealla taustalla harmaansävyinen ihmishahmo, josta erottuvat vain kasvot ja osa yläruumiista. hahmo hajoaa niskastaan, selästään ja lantiostaan savulta ja tuhkalta näyttäväksi synkäksi pilveksi]
Sisältövaroitukset: r/iskaus (kuvailu), trauma, itsensä vähättely, itsetuhoisuus, alkoholi, väkivaltafantasiat, seksi, maininta pahoinvoinnista
*
*
*
Raiskauksen kohteeksi joutuminen merkitsee minulle sitä, että joka kerta, kun luen tai kuulen sanan ”raiskaus”, menen ihan lukkoon. Lue loppuun →
[kuvassa makaavaa kettua esittävä isokokoinen graffiti]
Aamulla herätessäni (tai no, minun aamuni on muiden iltapäivä) en ollut varma, mitä kello on. Onko kännykän kello vaihtanut aikaa vai ei? Mistä minä tämänkin nyt tarkistan, hemmetti? Mieleen nousi epämiellyttäviä takautumia päihdeajoilta, jolloin kahdeksalta herätessä oli täysin mahdoton päätellä, oliko aamu vai ilta. Onneksi tänään ei tarvinnut mennä heti aamusta mihinkään. Luultavasti stressin määrä olisi ollut mittaamaton. Lue loppuun →
Radikaalia mielenterveyttä 