[kuvassa valokuva kuvanveistäjä Sayaka Ganzin veistoksesta. Hämärässä huoneessa on laukkaavaa hevosta esittävä veistos, joka on tehty erilaisista valkoisista muoviesineistä, mm. paistinlastoista.]
Sisältövaroitukset: vanhempien torjunnan kuvaus, transvastaisuus, Suomen translain pakko-sterilisaatiopykälä
Kun oma lapsi tulee ulos kaapista vanhemmilleen transsukupuolisena, vanhemmat joutuvat kohtaamaan omat mielikuvansa, mitä heillä on omista lapsistaan. Tällöin on aikuisen muistettava, ettei lapsen kuulu kantaa vastuuta vanhemman reaktioista. Lue loppuun →
Mä olen kohta 25-vuotias. Ensimmäinen neljännesvuosisata. Se on pitkään tuntunut iältä, jolloin Shit Gets Real, sitä on oikeasti aikuinen. Ja niinhän sitä monella tapaa onkin, silloin esimerkiksi mun tapauksessa lukion alusta on jo 10 vuotta, korkeakoulututkinto suoritettuna, ensimmäinen lapsi täyttää 3. Ja vaikkei kaikilla näitä samoja ”rajapyykkejä” takana ole, on 25 hyvin yleistä aikaa kehityskriisille, alkavalle, käynnissä olevalle, jollakin se voi olla helpottamassa. Kehityskriisin lopputuloksena tiedostettuna ja hyväksyttynä että lapsuus todella oli ja meni, eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Lue loppuun →
[kuvassa valokuva kyljellään makaavasta mustavalkoisesta kissasta, joka tuijottaa kameraan]
Kun opiskelukaveriporukassa naureskellaan puolittain kateellisina, puolittain huvittuneena niille, joilla pappa betalar kaiken ja joiden ei tarvitse paljoa opiskelujen aikaista toimeentuloa miettiä, mä nauran vaivaantuneena mukana, mutten sano mitään. Mä olen lähempänä kolmeakymppiä oleva korkeakouluopiskelija, jolla on salaisuus. Mun äiti maksaa mun vuokran, täyttää mun jääkaapin, pesee mun pyykit ja käy mun luona säännöllisesti siivoamassa. Lue loppuun →