Myös siitä on tutkimustietoa**, että rodullistetut potilaat altistuvat usein psykiatrisen tiedon valkoisuudelle, ja rakenteelliselle rasismille. Lisäksi psykoterapiapalveluissa on taipumus irrottaa yksilö yhteiskuntapoliittisesta kontekstista, mikä on hyvin ongelmallista ihmisille, joiden haavat sijoittuvat pääosin sosiaalipoliittisiin kokemuksiin, kuten rasismiin, seksismiin, islamofobiaan tai näiden risteymiin. Ihmisten irrottaminen heidän sosiaalisesta positiostaan voi tehdä heistä osin näkymättömiä terapeutin edessä. Se mitätöi heidän kokemuksiaan, mikä taas voi toisintaa traumaa.
Lainaukset
Neuroosit ei ole hauskoja
Toc Toc tarkoittaa hyvää, mutta onnistuu itse asiassa aiheuttamaan paljon vahinkoa. ”Meillä kaikilla on omat neuroosimme”, julistaa mainos. Tässä levitetään siis jonkinlaista hyväksymisen ilosanomaa: kaikillahan meillä on jotain tällaisia juttuja, mutta voimme hyväksyä ne itsessämme ja toisissamme ja nauraa niille yhdessä. Ihan kiva idea, mutta ei, emme me voi. Terveen ihmisen ”neurooseilla” ja pakko-oireisella häiriöllä on niin vähän tekemistä toistensa kanssa, ettei niille voi nauraa saman otsikon alla.
Lue koko teksti tuolta: Komedia jota ei olisi pitänyt tehdä/Kun olen valmis-blogi
”How to Support a Friend With Borderline Personality Disorder”
Do you have a loved one with Borderline Personality Disorder (BPD)?
Learning as much as you can about BPD can give you the tools to support them – so here’s a comic to help you do just that!
Sarjakuvassa vinkkejä kuinka tukea ystäviä joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Summaus suomeksi:
1. Kommunikaatio on tärkeää: jos ette ole yhteyksissä tuo esiin ettei kyse ole muutoksesta ystävyydessänne.
2. Jos täytyy perua menoja, kerro heti kun mahdollista.
3. Reagoi empaattisesti.
4. Tiedosta että splittausta, mieliala-vaihteluita ja mustasukkaisuutta ilmenee.
5. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni.
6. Muista että omat tarpeesi ovat myös tärkeitä
”on alettava syyttää huonoa ja väkivaltaista järjestelmää eikä sen uhreja”
”A culture that treats mental illness as a lack of effort is a culture that says mentally ill people aren’t allowed to be fully human and vulnerable. It dictates that the effort is our sole and constant responsibility, and that we aren’t allowed moments in which we can grieve, give in, or be afraid.”
Radikaalia mielenterveyttä 