Tunnetartuntavaara

Olen viime kuukausina tajunnut, miksi kirjojen lukeminen on minulle niin paljon helpompaa kuin tv-sarjojen katsominen. Tekstiä lukiessani sanat soljuvat lävitseni ja jättävät jälkeensä kuvia, värejä, tunnelmia ja tunteita, hipauksia ja sipaisuja, joskus raapaisuja ja pienten kynsien jälkiä. Katsoessani sarjoja näen oikeita ihmisiä, jotka näyttelevät tunteita mahdollisimman oikean tuntuisesti. Ja muiden ihmisten tunteet tarttuvat minuun. Tunnen heidän onnensa, surunsa, pelkonsa, ne ovat läimäisyjä kasvoille, potkuja polvitaipeisiin ja tönäisyjä portaita alas. Heidän vihaansa en tunne, mutta tunnen suunnatonta pelkoa ja ahdistusta heidän vihansa edessä. Ja heidän jännityksensä ja ahdistuksensa vasta tunnenkin.

Sairauteeni, epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, kuuluu eräänlainen hämärtyminen oman ja muiden identiteetin välillä. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi muiden peilaamisena, mielipiteiden tai persoonallisuuden vaihtumisena seurasta riippuen taikka juuri omien ja muiden tunteiden sekoittumisena. Itselläni näistä ehdottomasti hankalin on tunteiden tarttuminen muilta minulle. En ymmärrä sympatian ja empatian eroa, sillä en voi kuunnella läheisen ihmisen surua tuntematta (omista lähtökohdistani) ainakin osan hänen tunteistaan. En voi katsoa edes vitseiksi tehtyjä kauhuelokuvia, sillä niiden hahmot kuitenkin näyttelevät olevansa kauhuissaan ja heidän näytelty kauhunsa tarttuu minuun erittäin vahvana. En voi olla erään ystäväni letitettävänä, jos hänen astmansa on pahemmassa vaiheessa, sillä mukaudun pakostikin hänen hengitysrytmiinsä ja minulla tämä hengitysrytmi liittyy paniikkikohtaukseen.

Isot ryhmätilanteet uuvuttavat minua, sillä niissä on niin paljon tunteita, että olen kuin jakautunut viiteentoista erilaiseen tunnetilaan monen tunnin ajan. Ja jokainen niistä on voimakas ja jokainen niistä peittää alleen sen, miltä minusta itsestäni tuntuu, kunnes olen täysin uupunut ja ahdistunut kaikista ristiriitaisista tunteista sisälläni. Jo kolmen ihmisen kokoontuminen voi olla kovin väsyttävä, jos kahdella muulla on voimakkaita tunteita, joita he ilmaisevat estottomasti ja jopa liioitellen.

Tänään katsoin urheilua ystäväni kanssa. Hän oli vahvasti toisen joukkueen puolella ja jännitti ottelua kovin. Hän reagoi otteluun, oli vihainen sääntöjä vastaan pelaaville, iloinen maaleista ja kiihdyksissään maalipaikoista. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua totesin, että tämä on liian rankkaa minulle tänään. Toisen tunteet tarttuvat minuun liikaa tänään, enkä kestä noin voimakkaita ja voimakkaasti ilmaistuja tunteita juuri nyt. Silittelin pehmolelua, söin suklaata ja yritin rakentaa mielessäni väliimme seinää, jonka läpi tunteet eivät pääsisi.

Kertoi Ahti.