Entä jos on itse hoivataakka?

[kuvassa läheltä otettu valokuva keltaruskeasta lehdestä. Tausta on epätarkka.]

Feministisessä keskustelussa ei juurikaan tarkastella palkkatyön ulkopuolella tapahtuvaa hoivaa muuna kuin asiana, josta feministi voi kieltäytyä. Miten hoivataakasta pääsee eroon, jotta voi päästä riistettäväksi palkkatöissä? Käytännössä heteroydinperheoletuksen vallitessa: miten saada aviomies tekemään enemmän? Tai sitten rohkaistaan, sinä (keskiluokkainen, kohtuullisesti toimeentuleva nainen) voit maksaa jollekulle toiselle!

Kaikkien ei toivota saavan lapsia

 

[kuvassa on vaaleanpunainen ja vaaleansininen merivuokko ja violetin väristä korallia]

sv. painostus hankkia lapsi, syyllistys köyhyydestä, rasismi mainintana

(HUOM. Tässä tekstissä ei tarkastella transihmisiin ja lisääntymiseen liittyviä epäkohtia, suunnitelmissa erillinen teksti siitä. Aihe ei ole tästä erillinen.)

 

”Muahan ei pakoteta synnyttään!”
”Pitäkää synnytystalkoonne!”
Ja Handmaids Tale -meemien virta.

Feministien keskuudessa otetaan voimakkaasti kantaa painostukseen lisääntyä ja pelkistää kaikki naisoletetut äideiksi.

Tukekaa lähipiirinne ilonpilaajia!

Kuva vargazs Pixabaystä

Sisältövaroitukset: vähemmistöstressi, mainintoja rasismista, seksismistä ja homofobiasta

Pidän feminististä ilonpilaajuutta tärkeänä feministisenä käytäntönä. Se on aina haastavaa ja vaatii rohkeutta, mutta moraalisesti se on tärkeää, velvoittavaakin. Kuitenkin on tiettyjä erityisen vaikeita tilanteita joissa joudun kamppailemaan poikkeuksellisen paljon sen välillä olenko ilonpilaaja vai olenko hiljaa.

Imettämättömyys voi olla perusteltua mielenterveyssyistä

[kuvassa sivulta otettu valokuva vettä juovan leijonan päästä.]

Sisältövaroitukset: imetys

En imetä, vaan vauvani syövät korviketta.

Tämä ei ollut tietoinen päätös, jota olisin valmistellut raskauden aikana, vaan asiantila johon aluksi ajauduttiin.