Sairas voi hakea vapautusta kirjastojen myöhästymismaksuista

[kuvassa valokuva kirjaston kirjahyllyjen muodostamasta käytävästä. Niiden päässä näkyy kolmas hylly. Hyllyt ovat täynnä erivärisiä kirjoja. Hyllyt ovat tummat, matto punaruskea.]

Kirjasto voi olla paikka, jossa levätä, lukea tai kuunnella kirjoja, selata lehtiä, pelata lautapelejä, istua hiljaa, surffata netissä tai soittaa pianoa. (Ja paljon muuta, jota emme tähän nyt luetelleet)! Joskus masennuskausi iskee ja lainatut kirjat ja levyt jäävät kotiin keräämään pölyä, kunnes kuukauden päästä huomaa olevansa kirjastolle velkaa enemmän euroja kuin käyttää kuukaudessa ruokaan. Pääkaupunkiseudun kirjastoista voi hakea maksuvapautusta muun muassa sairauden takia syntyneistä maksuista.

Voiko näin toimia myös siinä kirjastossa, jossa sinä käyt tai olet töissä? Kerro meille, me kerromme eteenpäin! Jos haluat käyttää (joitain) tämän haastattelun kysymyksiä, tee niin ja kerro meillekin saamasi vastaukset!

Tämä ei ole selviytymistarina

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.]

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.

Rentoutumisvaikeuksista kärsivän ahaa-elämys

[kuvassa nurmikolla aurinkotuoli, jossa on punavalkoraitainen istuinosa. Siinä rötköttää puoliksi istuvassa asennossa ruskea kani, jonka etukäpälien välissä on porkkana.]

Ahdistuneisuudesta ja pakkoajatuksista kärsivänä rentoutuminen ja rauhoittuminen on vaikeaa. Kun kesällä sain psykologilta ohjeeksi yrittää panostaa rentoutumiseen, tuloksena oli lisää ahdistusta ja häpeää: miten en kykene edes rentoutumaan? Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Huomaamattani aloin ahdistua rentoutumisen hetkestä jo ennakkoon, enhän varmaan kuitenkaan saisi rauhoituttua. Kierre oli valmis.