Rentoutumisvaikeuksista kärsivän ahaa-elämys

[kuvassa nurmikolla aurinkotuoli, jossa on punavalkoraitainen istuinosa. Siinä rötköttää puoliksi istuvassa asennossa ruskea kani, jonka etukäpälien välissä on porkkana.]

Ahdistuneisuudesta ja pakkoajatuksista kärsivänä rentoutuminen ja rauhoittuminen on vaikeaa. Kun kesällä sain psykologilta ohjeeksi yrittää panostaa rentoutumiseen, tuloksena oli lisää ahdistusta ja häpeää: miten en kykene edes rentoutumaan? Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Huomaamattani aloin ahdistua rentoutumisen hetkestä jo ennakkoon, enhän varmaan kuitenkaan saisi rauhoituttua. Kierre oli valmis.

Sanoin lopulta vaikeuksista psykologille ja hän käski aloittaa pienistä hetkistä, kaikessa rauhassa. Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta tämä oli käänteentekevää. Puhuimme siitä, kuinka olin yrittänyt liian isoja asioita, vaatinut liikaa, kytännyt kelloa, vahdannut hengitystä…ja tuskastunut kun olo ei ollut rennompi. Lopulta rupesin välttelemään rauhoittumista ja keksin kiirettä. Olin tehnyt stressaavaa suorittamista asiasta, jonka oli tarkoitus oli helpottaa niitä. Tässä on varmaan osansa myös sillä, kuinka joka paikassa toitotetaan tehokkuutta ja siinä, että hyvinvointiin panostamisesta puhutaan elämän suoritettavana osa-alueena. Tuntui että pitää tehdä jotain totutusta poikkeavaa, erityislaatuista, jotta sillä on jotain merkitystä.

Sittemmin olen yrittänyt suhtautua itseeni ja rauhoittumiseen armollisemmin. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat jo jotain ja minulle tässä vaiheessa aivan riittäviä. Istun tässä, hengittelen rauhassa, juon hitaasti teetä.

Tämä riittää.

Kirjoitti: eli nah