Mihin työelämävalmennus valmentaa?

[kuvassa valokuva muurahaiskarhusta, joka seisoo pitkässä, osin ruskeassa heinikossa.]

En ole ollut palkkatöissä käytännössä ollenkaan aikuisiälläni. Korkeakouluopintoni jäivät kesken joitakin vuosia sitten, useiden sairauslomajaksojen jälkeen. Syynä on teini-iässä alkanut masennus.

Vuonna 2021 alkoivat työllisyyden kuntakokeilut ja minulle määrättiin omavalmentaja, joka joidenkin kuukausien päästä otti yhteyttä ensin puhelimitse, jonka jälkeen tapasimme. Tapaaminen tuntui ihan mielekkäältä ja tuli jopa sellainen vaikutelma, että työtöntä kuunnellaan ja rakennetaan jonkinlainen suunnitelma omien tarpeiden mukaan. Puhuimme työkokeilusta, mahdollisista uusista opinnoista sekä yli 30-vuotiaille suunnatusta yksityisen yrityksen tuottamasta valmennuksesta. Omavalmentajani kuitenkin vaihtui tämän tapaamisen jälkeen , enkä saanut uuden valmentajani yhteistietoja. TE-palvelujen oma-asioinnissa minulle oli asetettu hieman epäselvästi tehtäväksi työkokeiluun tutustuminen ja paniikissa jätin yhteydenottopyynnön ennen deadlinea ja sanoin, että voisin mennä aiemmin mainittuun valmennukseen.

Mutkia ja suoria

Kuva Bruno Glätsch Pixabaystä

Minulla on ristiriitaisia tunteita Suomen työ- ja kuntoutuspolitiikkaa kohtaan.

Työkyvyttömyyttä työttömänä

[kuvassa sivulta kuvattu pieni ruskeaturkkinen apina, joka näyttää alakuloiselta. Tausta on siniharmaa.]

On yleistä tietoa, että monet työttömyyskorvauksella tai toimeentulotuella (johon myös liittyy patistamista rangaistusten uhalla) elävät ovat oikeasti työkyvyttömiä. Tiukennuksia ja rangaistuksia vaativat vastaavat tähän kuin yhdestä suusta, että työkyvyttömän pitäisi olla sairauslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä.

Tunkekaa ”osallisuus” sinne minne aurinko ei paista

[kuvassa mustavalkoinen sivuprofiilikuva karjuvasta leijonasta]

Tutkijat ja asiantuntijat hokevat, että ”kaikkien pitää saada kokea osallisuutta”. Pitää osallistaa. Sosiaaliturvaa on muutettava osallistavaksi. Yhteisöllisyys!