Ehkä ”dysforiasi” on vain sitä
että inhoat lihavuuttasi
kehosi heiluvia, höllyviä, haaveilevia muotoja
vatsaasi joka laskeutuu poimuina
kerroksina joiden väliin hukkuu
[kuvassa parvi kellastuneella ruoholla astelevia sorsia kuvattuna alaviistosta. Yksi sorsista astelee etualalla kaula pystyssä, muut taustalla ja näkyvät epätarkkoina.]
Se hetki, että olisi hankittava uudet housut, hiipii hiljalleen ajankohtaiseksi. Vanhoissa alkaa jo ilmetä repeämiä reisien välissä ja takapuolella. Joten menen ostoksille. Missään maailman kolkassa ei niin selvästi huomaa takapuolensa ja reisiensä kokoa kuin sovituskopissa.
Olen kehopositiivinen muita paitsi itseäni kohtaan. Mielestäni kauneus ei ole todellakaan puntariin, vyötärönympärykseen tai lihasmassaan katsomisessa. En varsinaisesti ihannoi hoikkia valkoisia mainoksissa poseeraavia mallivartaloita, vaan näen kehot moninaisuudessaan kauniina. Mutta kun kysymys on siitä, että tuntisin itseni kauniiksi ja ihanaksi omassa kehossani, en voi tosiaankaan kehua itseäni kehopositiiviseksi. Lue loppuun →