Ahtaat marginaalit

[punatiiliseen seinään maalattu valkoisella yksisarvinen, joka nostaa toista etujalkaansa. Sen ympärillä on viisi tähteä ja toisen jalan alla numerosarja]

Monisuhteisena ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana saattaa joutua piilottelemaan omia tunteitaan ja ihmissuhteitaan vuosienkin ajan.

Elämänsä rakkaimmista ihmisistä kertoessa joutuu joka kerta harkitsemaan, onko kyseisessä sosiaalisessa tilanteessa turvallista tulla kaapista. Ajatusmylly lähtee pyörimään niin sukujuhlissa kuin työpaikallakin. Mitä sanoja käytän? Jaksanko selittää, mahdollisesti jopa puolustaa omia elämänvalintojani? Miten ilmaisen itseäni niin, etten joutuisi valehtelemaan tai pienentämään itseäni aivan kohtuuttomasti, kuitenkin niin, ettei minua pidetä oman elämäntapani tuputtajana? Jatkuuko työsopimukseni, jos minut nähdään kumppani(e)ni kanssa kaupungilla?

Mielenterveyteen voi vaikuttaa heikentävästi se, että muille arkisia ja rentoja asioita joutuu stressaamaan. Työ- tai opiskelijakaverini voi huoletta mainita, että kävi viikonloppuna poikaystävänsä kanssa leffassa. Monisuhteilija ja seksuaalivähemmistössä oleva joutuu tulkitsemaan ihmisten arvoja ja avoimuutta. Ihmisestä saattaa tahtomattaan tulla sulkeutunut. Monissa tilanteissa vältellään viimeiseen asti parisuhdetilanteesta kertomista.

Omaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai suhde-elämään kohdistuvan paheksunnan ja leiman saattaa sisäistää niin vahvasti, että häpeää välillä itseäänkin ja miettii, miten mahdollisimman vähän vaivaisi muita tällä epätyypillisellä elämällä. On tietoisen työn takana, että pystyy edes välillä rohkaistumaan ja kulkemaan pää pystyssä ajatellen, että minullakin on oikeus elää omaa elämääni. Marginaalissa eläminen ja muihin kohdistuvan syrjinnän todistaminen painaa leimansa ihmiseen Tätä kutsutaan vähemmistöstressiksi, ja sitä voi kokea, oli vähemmistö mikä tahansa.

Monesti vähemmistöstressiä lisää myös se, että kaapista ulos tullessaan joutuu usein kouluttamaan läheisiään asiasta. “Minä olen X, ja se tarkoittaa yytä ja zetaa, mutta ei kuitenkaan ååta, äätä tai öötä. Ja minusta on loukkaavaa, jos käytetään näitä sanoja tai ajatellaan noin.” Se, että pystyy kertomaan omasta vähemmistöstatuksestaan tuolla tavalla, vaatii jo tarkkaa itsetuntemusta ja -luottamusta sekä kykyä vetää omat rajat. Jos olet epävarma identiteetistäsi tai kykysi suojata itseäsi ikäviltä ennakkoluuloilta ei ole vahvimmillaan, kaapistatulo saattaa olla ennemminkin kompastuminen jonnekin komeron oven väliin, puoliksi näkyviin. Läheisten ennakkoluulot saattavat nakertaa omaan mieleen epäilykselle ja itseinholle kolon. Lisäksi ystäville ja perheelle kertomisesta saattaa tulla suvaitsevaisuuteen kasvattamista ja/tai uskottelua, että oma identiteetti on todellinen ja tapa elää validi. Mistä vähemmistöön kuuluva silloin saa tukea itsensä ja oman näköisensä elämäntavan löytämiseen?

Sittenkin, kun on saanut suhde-elämästään kerrottua ja keskusteluyhteys on syntynyt, monisuhteinen saattaa joutua kohtaamaan suhteidensa enemmän tai vähemmän hienovaraista vähättelyä. Ei pyydetä osallistumaan keskusteluihin, joissa puhutaan parisuhteista ja vertaillaan kokemuksia, tai pitkäänkin jatkuneista suhteista puhutaan “vähemmän vakavina”, jos niihin ei kuulu esim. yhdessä asumista.

Ei kannata sanoa, että ahdistus loppuisi, jos vain rohkeasti olisi oma itsensä, tulisi ulos kaapeista eikä liikaa välittäisi muiden sanomisista. Se, että syyttelee itseään pelkuruudesta, ei kuitenkaan ole kovin toimiva tapa kannustaa itseään tekemään pelottavia asioita. Ja kun kaapista tuleminen ei ole asia, jonka teet kerran elämässäsi ja sitten se on ohi. Se on uuvuttava prosessi, jonka joutuu tekemään aina uudestaan uusille ihmisille. Tässä yhteiskunnassa vallitsevat hetero- ja parisuhdenormit, jotka pakottavat niistä poikkeavat ihmiset erikseen selittämään oman tilanteensa. Olet hetero ja monosuhteessa, kunnes toisin todistetaan. Ja toisin joudut todistamaan uudestaan ja uudestaan, tai sitten olet kaapissa ja sinusta oletetaan jotain muuta kuin oikeasti olet.

Kirjoittivat: Vilukettu & Hunajakolibri