Kuva: Belinda Grimm / Pixabay
Journalismi on valintoja. Jos haluaa uutisoida siitä, että uudenkarhean kerrostalon yhtiöjärjestystä on muutettu kertomatta siitä asukkaille (ja että kyseinen käytäntö ei ole lainkaan tavaton) voisi etsiä asiasta monenlaisia esimerkkejä ja haastatella asiantuntijoita. Hyvät toimittajat tekisivät näin.
MTV Uutiset julkaisi alkuviikosta jutun, jossa asiaa lähestyttiin yksittäisen pariskunnan kautta. Ritva ja Kari (nimiä ei muutettu) olivat ostaneet asunnon tietämättään, että samaan rappuun asutettiin myöhemmin mielenterveyskuntoutujia. Pariskunta oli aivan sydämistynyt kuntoutujien aiheuttamasta häiriöstä: hissi on koko ajan varattuna ja käytävillä leijailee jatkuvasti ruoan haju.
Väkisin tulee mieleen, onkohan pariskunta asunut koskaan kerrostalossa aiemmin. Yleensähän taloyhtiöissä valitetaan (ja usein ihan syystä) häiritsevistä äänistä: äänekkäästä remontinteosta, juhlimisesta tai öisestä mekastamisesta rappukäytävissä. Mistään tällaisesta ei ollut jutussa mainintaa.
Ongelma artikkelissa on kuitenkin suurempi kuin tämä yksittäinen pariskunta. Se tulee heidän kauttaan uusintaneeksi ikiaikaista ajattelumallia, jossa mielenterveyskuntoutujat nähdään vain ja ainoastaan ongelmallisena ihmisryhmänä, joka olisi parempi sulkea omiin asuntoloihinsa tai laitoksiin. Vaikka jutun sävy on suhteellisen maltillinen, ei tarvitse kuin vilkaista kommenttiraitoja nähdäkseen, miten ihmiset kuntoutujiin suhtautuvat ja miten tällainen esitystapa heidän ennakkoluulojaan vahvistaa.
Tosiasiassa mielenterveyskuntoutujat eivät ole mikään homogeeninen asukasryhmä, vaan hyvin erilaisia ihmisiä erilaisine tarpeineen ja elämäntapoineen. Näin työssäkäyvänä ja omistusasunnossa asuvana kuntoutujana tuntuu todella hassulta lukea kommentteja, joissa minut haluttaisiin häätää pois ”tavallisten ihmisten” silmistä häiritsemästä. Luultavasti kukaan naapureistani ei tiedä diagnooseistani, ja mitäpä ne heille kuuluisivatkaan. Juuri sinunkin naapurisi voi olla kuntoutuja tietämättäsi.
Sinänsähän syrjivä kommentointi ei yllätä. Tuoreimman Mielenterveysbarometrin (2019) mukaan 23 % suomalaisista ei haluaisi naapurikseen mielenterveyskuntoutujaa. Luku on ollut viime vuosina nousussa, mikä kertonee asenteiden kovenemisesta. Nuivimmin suhtautuvat keski-ikäiset ja keskiluokkaiset siinä, missä pienituloisemmat ja esimerkiksi eläkeläiset ovat myötämielisempiä.
Aivan oma ongelmakenttänsä on se, että jälleen kerran kärhämästä pääsee ääneen vain hyvinvoivampi osapuoli: ilmeisesti kenellekään ei ole juttua tehdessä tullut mieleen kysyä talon kuntoutuja-asukkailta, miltä heidän asioidensa repostelu tuntuu ja miten he tämän asian kokevat. Tällainen journalismi on omiaan lisäämään epäluuloja eri ihmisryhmien välillä ja entisestään toiseuttaa mielenterveysongelmaiset hahmottomaksi massaksi, jolle ei tarvitse edes antaa mahdollisuutta puhua puolestaan.
Keskimäärin mielenterveyskuntoutujat eivät häiritse naapureitaan yhtään sen enempää kuin niinkutsutut terveet, eivät, vaikka kyseessä olisi tuettu asuminen. Tietenkin olisi hienoa, jos asioista ja pelisäännöistä voitaisiin keskustella hyvässä hengessä taloyhtiön piirissä sen sijaan, että stigmatisoivaa paskaa leviteltäisiin ympäri internetiä median suosiollisella avustuksella. Journalisteilta kaipaisi edes jonkinlaista yhteiskuntavastuuta, mutta se taitaa olla liikaa pyydetty. Öyhötys myy.
Kirjoitti Napakettu
Radikaalia mielenterveyttä 