Voisiko terapeutti haastaa normeja?

SV: transihmisten rakenteellinen syrjintä, transpoliklinikat

Psykoterapeutin etsiminen on vaikeaa, sen tietävät varmaan kaikki. Parinkymmenen sähköpostin lähettämisen jälkeen olen todennäköisesti vielä maratonin ensimetreillä. Minua on alkanut jo tässä vaiheessa mietityttää, vaadinko liikaa tulevalta terapeutiltani. Missä määrin saan olettaa hänen kunnioittavan ihmisoikeuksiani ja oikeutta määrittää omasta kehostani?

”Miten olla liittolainen vammaisille?”

Vammaisuutta pidetään yhä usein ensisijaisesti yksilön vikana eikä fyysisesti etuoikeutetuille luodun maailman sivutuotteena. Pohjimmiltaan syrjinnässä on kuitenkin kyse sosiaalisissa suhteissa syntyvästä ilmiöstä. Pyörätuoli tai sokeus ei tee ihmisestä eriarvoista tilanteissa, joissa ympäristö on esteetön tai tietoa on tarjolla muutenkin kuin näönvaraisesti. Epätasa-arvo syntyy siitä, että lätkäistään sokolle tekstiä käteen tai järjestetään tapahtuma esteellisissä tiloissa. Meillä syntymävammaisilla ei ole kehossamme aistia, joka monitoroisi myyttisestä normista poikkeamista. Anomalia asetetaan jatkuvasti ulkopuolelta. Ympäristön ja toisten ihmisten toimesta.

Harmaalla alueella

[mustavalkoisessa kuvassa harmaan lyhytkarvaisen kissa pää kuvattuna läheltä. Kissan silmät ovat kiinni. Taustalla näkyy sumeita muotoja.]

En ole koskaan erityisemmin pitänyt seksistä. Se on jotenkin tuntunut asialta, jota tässä maailmassa pitää tehdä, joten olen yrittänyt sopeutua ajatukseen. Ei se nyt vastenmielistäkään ole, mutta jos saan valita, katsonko hyvän elokuvan vai harrastanko seksiä, leffa voittaa 6-0.

Lukuvinkki: ”On purettava ajatus siitä, että tuottavuus on elämän tarkoitus”

Unfortunately, shame, stigma and isolation are all too common experiences for those unable to keep up with the expectations of productivity.

From a young age we are taught that our bodies and our purpose is to produce within effective normative means. That in order to be something of worth, you must prove productivity. The ideology of productivity in life purpose extends far beyond the school system. Expectations of productivity range from being able to get out of bed on a bad day, reproduce children, ride a bike or be successful in an academic task. In failing to be useful, we are told we are not of value or valued as less than. It is these bodies that fail to meet social standards of productivity that are most often marginalized.

Many of the pressures of productivity that we face stem from socialization under capitalism.At the heart of capitalism is the idea of productivity. Our economic growth and over all measures of prosperity are labeled in measures such as GDP (Gross domestic product). The most valued and rewarded workers and general members of society are those who create the greatest output. Even children are set-up into systems that prepare them for this reality, through the issuing of grades which measure and reward productivity at an early age.

 

You do not exist to be used.

The body is not a tool to be used or disposed of regardless of your ability or productivity. Do not let any system or person convince you that you are disposable or less because you cannot be used to measure up to ablest notions of work. You are not here to fulfill a purpose or function that’s been set out for you that’s normative, expectable or respectable.

Your life is of purpose because it’s yours.  Because you’re here, you exist in this moment to be here to be as unapologetic and unwaveringly unproductive as you so desire. Life’s purpose is for you to define; its value is inherent

Lue loput: Gillian Giles,  “You Do Not Exist To Be Used”: Dismantling Ideas of Productivity in Life Purpose